LooOOOoooMaAaaAAA!!

Nyt positiivisempia fiiliksiä, ny alko loma!! Väliviikko opiskeluihin, ja suunnitelmissa ripustaa aivot narikkaan! :) Osa opiskelukavereista lähtee Skotlantiin ratsastuslomalle, oijoi, pieni kateudenvihreys koristaa poskia. Voin niin kuvitella ratsastavani tuulisilla nummilla <3 Oma suunnitelma on taas koota ajatuksia ja tyhjentää turhia nippelitietoja päästä. Tänään oli spesifisen bakteriologian kirjallinen tentti, ja sitä ennen päättyi nelipäiväinen laboratoriotentti. Toi laboratoriotentti oli ihan tosi kiinnostava, meidän piti siis määrittää elinnäytteistä, mikä bakteeri niissä kasvaa, ja mihin tautiin näin ollen eläin on kuollut. Ihan mahtavaa salapoliisityötä! Tosin meidän tapaus oli aika helppo, jo ekan päivän jälkeen oikeastaan tiesimme, mihin kalkkunat olivat kuolleet. Mutta ihana tunne mennä aamulla labraan ja katsoa, ovatko tulokset sellaisia, kuin haluamme!

The Lista. Ja tuossa ei ole edes kaikki bakteerit...

Kirjallinen tentti, tai oikeastaan siihen valmistautuminen oli aivan tuskaa. Joku laski, että vajaat 100 bakteerilajia ja niiden aiheuttamaa tautia piti opetella, ja tietenkin mille eläinlajille tauti kuulu, mitkä ovat bakteerien virulenssitekijät, mitä oireita tauti aiheuttaa jne. Ekaa kertaa tenttiin lukiessa oli olo, että mihin tätä ulkoapänttäämistä oikein tarvitsee? Kaikki unohtuu hetkessä. Kateeksi  oikeastaan käy ihmislääkiksiä, siellä ilmeisesti harrastetaan melko paljonkin PBL:ää, eli problem based learning:iä. Tällä kurssilla tuosta metodista olisi varmasti ollut enemmän hyötyä, kuin tolkuttomilla ulkoaopeteltavilla listoilla. Mutta tentti oli reilu, ja ennen tenttiä sai laskiaispullaa, eli nettotunne on oikein positiivinen, jota lisää kyllä kummasti tämä loman alkaminen :)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Kirjoittajan blokki?

Onkohan mulla nyt se paljon parjattu ja puhuttu kirjoittajan blokki? Olen lukenut tässä muiden blogeja, aiheesta ja aiheen vierestä, ja yhtäkkiä tuli vaan sellainen olo, että onko mulla mitään annettavaa? Aivan loistavia kirjoittajia ja persoonallisia blogeja on netti täynnä. Omat höpinät tuntuvat niin mitättömiltä, kun en ole vielä sitä omaa tyyliänikään löytänyt. Lukijoita tuntuu jonkin verran olevan, kait, joten olisi kiva kuulla, onko tämä blogi tavoittanut kohdeyleisönsä vai vieraileeko blogissani ainoastaan omat perheenjäsenet ja nettibotit? :D Olisi ihan kiva kuulla, onko höpinöistäni hyötyä/iloa, ja onko jotain, mitä ehkä muut "yli-ikäiset" hakijat haluaisivat kysyä?

Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa :) Leppoisan syksyn jälkeen kevät onkin tuntunut yllättävän raskaalta! Yleinen patologia on nyt takana, ja tentti meni, noh, kohtalaisesti. En ehtinyt, syystä X, lukea kunnolla tenttiin, osa luennoista jäi kokonaan käymättä läpi, ja yllättäen en tentissä osannut vastata näihin kysymyksiin. Onneksi osasin kyllä vastata niihin kysymyksiin, joihin olin lukenut. Mutta saa nähdä, miten meni, ei haittaa ollenkaan mennä uusintaan! Sillä nyt opitaan taas sellaisia asioita, joita soisi jäädä mieleen pidemmäksikin aikaa. Kolmannella vuosikurssillahan meillä jatkuu patologia obduktioiden muodossa, joten toivoisin muistavani, mitä purulentti tulehdus tarkoittaa, tai miten shokki vaikuttaa elimistöön.

Täysin irrelevantti kuva: lähimetsässämme näyttäisi liikkuvan ilveksiä!

Sitten huomaan taas ajattelevani omaa ikääni. Facebookissahan kiertää tuo juomahaaste, eli juo 24h aikana 0,5 litraa bisseä/siideriä. Jouduin kummalliseen ajatteluketjuun, ensin ajattelin, että kääk, mitä jos joku haastaa mut mukaan. Seuraavaksi huomaan ajattelevani, että itseasiassa kukaan ei varmaa haasta mua mukaan, koska olen ns. "vanha". Kolmanneksi rupesin ajattelemaan, että ketäs mä voisin edes haastaa, kavereihini kuuluu kuitenkin hyvin pitkälle työssäkäviä perheenäitejä. Milläs haastat äitejä juomaan puolisen litraa ilolientä keskellä arkiviikkoa? :D Kummallisia sitä ihminen ajatteleekin!

Opiskelunautinnon maksimointia:
patja, tyynyt ja peitot telkan eteen, Hidalgo pyörimään telkkariin ja
karvakaveriksi yksi sakemanni!

Toiseksi ikääni liittyy taas selvästi jokin tylsiintyminen koko opiskeluihin siinä mielessä, että haluaisin jo niin kovasti valmistua. Olen elänyt jo opiskeluriennot läpi, kirjoittanut lopputyöt, valmistunut, siirtynyt jo kerran työelämään. Ollut jopa jonkin sortin asiantuntija! Nyt tuntuu isolta ja kovalta palalta pudota taas ruohonjuuritasolle, etsiä kesätöitä hattu kädessä, olla se "junnu" työpaikalla, joka roikkuu koko ajan jokun hihanpielessä kysymässä neuvoa. Mä olen "sentään" ohjannut yhden kandin ja opastanut muutamaa ihmistä erinäisissä töissä. Ei ole tarkoitus leijua, mutta yritän vaan selittää, miten oudolta tuntuu pudota ns. alaspäin. Vaikka ei se mua haittaa mitenkään, nöyryyttä ja oppimisenhalua löytyy kyllä, mutta jotenkin tämä on niin koettu jo kertalleen. 

Neiti S 5 kk :)

Kolmanneksi juteltuani opiskelutoverini kanssa, joka on muutaman vuoden mua nuorempi, tultiin molemmat siihen lopputulokseen, että meitä vanhempia ei tunnuta jotenkin otettavan niin tosissaan alan töissä. Kummallekin oli tullut sellainen olo, että suhtautuminen on vähän sellaista "täti nyt tässä vähän kokeilee kaikenlaista". Että kun ollaan jo vanhempia ja tutkinnot löytyy, niin ei varmaan rahasta ole pulaa ja koko opiskelu on vähän sellaista näpertelyä. Ja asiahan kun on juuri niin päinvastoin kuin vaan voi olla! Melkoiset riskit on otettu ja itsetutkiskelut käyty läpi, kokeiltu muita töitä ja löydetty se oma ala niin kuin pitkän, vaikean ja raskaan kaavan kautta. Meillä "tädeillä" kun nimenomaan on se oma tulevaisuus kristallin kirkkaana mielessä, tiedetään mitä ei ainakaan haluta tehdä, ja pääsykoeurakkaa on punnittu pitkään ja hartaasti. En väitä, etteikö nuoremmilla olisi asiat yhtä selkeitä ja tahtoa enemmän kuin pienessä kylässä, mutta poittina vaan, niin on meillä vanhemmillakin :)

Pahoittelut nyt tästä vuodatuksesta ja aiheeseen täysin liittymättömistä kuvista! Täytyyhän sitä jotenkin tylsää tekstiä piristää :)

It is done!

Kandi nimittäin! Tänään pidin oman esitykseni ja meni ihan ok :) Tuntuu, että olen mestari kompuroimaan omiin sanoihini, ja sitten hermostun ja vedän koko esityksen läpi 1.5x nopeutta. Onneksi ohjaajaltani tuli helpottavat saat: sehän meni ihan hyvin. Huh. Mutta hienoja esityksiä kaikilla, tykkäsin kovasti! Selkeitä ja hyvin rajattuja. Meillä tuo aiheen rajaus tuntuu olevan avainsana, sillä tosiaan koko kandityön sisällysluetteloineen ja viitteineen + tiivistelmä pitää mahtua kuudelle sivulle, mukä ei todellakaan ole kovin paljoa. Omastakin aiheesta jäi ihan mielestäni olennaista asiaa pois, mutta minkäs teet. Onneksi se on nyt takana, ja seuraavaksi olisikin tarkoitus saattaa lisuri tulille, niin se ei jää sitte vahingossakaan roikkumaan sinne viimeisille vuosille! Ja pidän ohjaajastani todella paljon, eli jatkan saman ohjaajan kanssa edelleen :) Arvostan hänen työtään ja ohjaustaan, ihan merkittävä ihminen myös koirajalostuspuolella. Kävipä siis tuuri, että hän suostui ohjaajakseni :)

Tuo kesätyönhakupurkaukseni tuntuu nyt jo hieman lapselliselta, kuvastaahan se tietysti pettymykseni määrää, sillä olisin tosissani halunnut keinosiementäjäksi ja aikeissani oli vielä palata seuraavinakin kesinä "perimmäisten" asioiden äärelle, hah :) Mutta aina ei voi voittaa, ja nyt yritänkin tässä mietiskellä seuraavaa siirtoani. Kiire alkaa jo tosin olla kesätyöpaikkojen suhteen, mutta toivotaan, että jostain tärppää!

Ja aika menee tämän kasvua ja kehitystä ihastellessa <3

Uskomatonta, tästäkin kuvasta on jo kuukausi tasan aikaa! Neiti S, nykyisin puoliksi minun koira <3 Kyllä koira vaan voi olla kaunis, vaikka taidan olla hieman puolueellinen mielipiteessäni.... :)