Ilta pieneläinsairaalan päivystyksessä

Torstaina se koitti, ensimmäinen päivä (tai ilta), kun sain seurata, miten päivystys toimii kulissien takana. Koska en saa kertoa mitään yksityiskohtia tms., mikä voisi rikkoa potilasturvaa, kerron vain yleisesti, että... OLI IHAN MIELETTÖMÄN IHANAA! Todella tervetullut breikki tähän ryhmätöiden siivittämään vuoteen. Kun sai oikeasti nähdä vilauksen siitä, miksi me koulussa ollaan. Miksi me näitä ryhmätöitä tehdään. Ensi vuonna mä olen tuolla monen monta kertaa. 

Vietin illan kahden nelosvuoden opiskelijan kanssa sekä yhden vitosvuoden kandin kanssa. Kaikki olivat todella ystävällisiä ja mukavia, ja auttoivat, neuvoivat ja ottivat mukaan katsomaan kaikkia toimenpiteitä. Sain seurata anamneesin (=esitietojen) ottamista sekä yleistutkimuksen tekoa, auttaa röntgenissä ja labrassa. Vierailin pikaisesti leikkaussalissakin. Oli kiva huomata, että kaksi vuotta sitten viettämäni kesä pieneläinklinikalla oli jättänyt muistiin paljon asioita, ja oli ihmeellisen mukava ja rauhallinen olo olla. Toisaalta ilta oli suht rauhallinen alkuun, mutta alkoi kiihtyä loppua kohden. Se 6h, mikä nyt tuolla vietetään, meni todella nopeasti, ja olinkin huomaamattani yliaikaa n. 40 min. Ei olisi mieli tehnyt kotiin ollenkaan, mutta seuraavan aamuna piti olla klo 8.15 tekemässä ryhmätöitä, joten haikein mielin riisuin sinisen smurffipuvun päältäni ja suuntasin kotimatkalle. 

Oli täydellinen pehmeä lasku tuleviin vuosiin. Mitkään ruusunpunaiset lasit ei toki silmilläni ole, tiedostan ja olen kuullut, että meno voi olla rankkaa, kaikilla tavoin. Mutta onhan se toki saada kiva ensivaikutelma, en sitä kiellä :) Ja tietysti olihan se helppoa olla vain sivusta seuraaja, kyllähän se sitten jännittää, kun saa vastuuta, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. 

Mutta nyt tekee mieli vain löhöillä viikonloppu! Pari pientä juttua pitää tehdä ryhmätyötä varten, mutta ei onneksi mitään isoa. Aiheena on koiran pyometra eli märkäkohtu, tehdään ryhmässä tästä posteri, jossa kerromme lähestulkoon kaiken pyometrasta, alistavat tekijät, oireet, patogeneesi, löydökset röntgenissä ja ultrassa, diagnosointi, hoito, kaikkeen inegroiden tähän asti oppimaamme. Posteri esitetään sitten yksin, eli kurssi on jaettu uudelleen uusiin ryhmiin, ja jokainen joutuu joko yksin tai pareittain esittämän aiheen n. 10-12 hengelle. Aikaa on 45 min. Muita aiheita olivat hevosen laminiitti, kissan hypotyreoosi, haimatulehdus, ripuli ja hammasongelmat.Ihan ok tehdä tällaista pbl-tyyppistä oppimista, mutta kyllähän se pakka meinaa hajota, kun ryhmäkoko on se 10-12 henkeä. Tässä tosin on ihan uusi idea tämä, että kaikki joutuvat todella opettelemaan koko aiheen ja esittämään sen yksin. 

Mut nyt nukkumaan, josko viikonloppuna olisi kiva keli lähteä koirien kanssa kunnon pitkälle metsälenkille!

Kaikenkarvaisia touhuja

Jeeeeee, kevään viimeinen tentti on takana!! Oi wauuuuu!!! Todella outo olo, eka viikonloppu pitkään aikaan kun ei ole mitään kiireellistä kouluhommaa tehtävänä tai tenttiin lukua edessä. Ensi viikolla tilanne on taas toinen, kun meillä alkaa ties monennet ryhmätyöt ja siitä se vielä jatkuu toisenkin kurssin verran. Niin kuin aiemmin sanoin, 3. vuosi on ryhmätöiden luvattu vuosi. Mutta kyllä pitenevät päivät antavat spurttia ja voimia :) Viikonloppu töissäkään ei nyt jotenkin tunnu yhtään raskaalta ajatukselta. 

Ensi viikolla mulla onkin ensimmäinen "päivystys" pieneläinsairaalalla, kun pääsemme tutustumaan päivystystouhuun kurssin "Johdanto kliiniseen hevos- ja pieneläinlääketieteeseen" myötä. Eilen oltiin vähän pyörimässä sairaalalla ja saatiin kokeilla kanylointia pehmoleluihin. No ei ihan onnistunut, mutta kovasti meille lupailtiin, että kyllä me kaikki tarpeelliset taidot opimme viimeistään 5. vuonna. Jännää, tästä se pikkuhiljaa alkaa! Ja farmakologian-kurssin myötä tänään todistelin taitojani reseptinkirjoittajana tentissä. Kai tästä kaikesta kaaoksesta pikkuhiljaa alkaa jonkinlainen tulevan eläinlääkärin aihio muotoutumaan? 

Vähän pelottaa välillä kun itse sitä on vähän tällaista hitaamman sorttista ihmistä oppimaan ja muutenkin muotoilemaan ajatuksiaan. Huomasin, kun piti miettiä ensiaputoimia erilaisille kissoille ja koirille, että kun mä vasta aloin muotoilemaan sanoja mielessäni tuli opiskelutovereilta kuin apteekin hyllyltä vastaukset. Välillä tuntuu, että tämä uusi pääsykoe lukion oppimäärän pohjalta Galenoksen sijaan on suosinut hyvin erilaista ja heterogeenisempää porukkaa kuin tähän asti. No, sisään on päästy ja tähän asti menestytty ihan hyvin ainakin noissa teoria-asioissa, joten kai se käytäntökin joskus alkaa sujumaan. 

Säälittävä varmaan hehkuttaa tuota kandia, mutta oon kyllä niin innoissani kohta saavutettavasta vasta puolivälin krouvista, jotenkin arvostan sitä enemmän kuin edellistä maisterintutkintoani. En tiedä miksi, mutta näin on. Enää 3 kurssia, yksi teurastamoharjoittelu ja yksi maatilaharjoitteluselostuksen palauttaminen on enää mun ja ELK-tittelin välissä :)

Tämä on roikkunut syksystä asti... Yhtä pohjapiirrosta vaille valmis.

Ja tällainen projekti on tällä hetkellä meneillään:

Akupunktioneulojahan ne :) Tässä on takana nyt melko sekava tarina, mutta lyhyesti sanottuna, mua kiinnostaa nykyisin todella paljon kaikki tällaiset vaihtoehtoiset hoitomenetelmät. Jonkinlainen muodonmuutos on tässä opiskeluvuosien kanssa käynyt, vielä vuosi-pari sitten mua kiinnostu enemmän "perinteinen" länsimainen eläinlääketiede, diagnostinen kuvantaminen, sydänsairaudet, sisätaudit ym. Nämä aiheet kiinnostavat edelleen, mutta jotenkin invasiivisen hoidon sijana ja oireiden hoidon sijaan mua kiinnostaa ennaltaehkäisy ja kehon luonnollinen paraneminen. En nyt sentään ihan homeopatiaan usko enkä energiahoitoihin ym., mutta esim. akupunktiohan on ihan todistetusti ja tutkitusti moneen vaivaan toimiva apu, niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Ja sehän ei siltikään poissulje perinteistä lääketiedettä, vaan pikemminkin tukee sitä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus opiskella aihetta enemmänkin. Etenkin kivunhoito akupunktiolla kiinnostaa erityisen paljon.

Herra A on tässä potilaana. Akunpuntio ei ole kenen tahansa hommaa, ei riitä, että pisteet katsoo vaan jostain. Mulle nämä pisteet on kädestä pitäen neuvottu ja näytetty, ja koska ymmärrän kuitenkin anatomiaa, mulla on riittävä osaaminen näiden laittamiseen. Vaikka akupunktio on oikein tehtynä suht turvallista, on siinä kuitenkin mahdollista aiheuttaa pahojakin traumoja osaamattomissa käsissä. Esim. pneumothorax eli ilmarinta on mahdollinen, jos puhkaisee rintaontelon neulalla. Lisäksi luukalvojen naarmuttaminen on todella kivuliasta, sekä hermoon pistäminen. On myös suotavaa, ettei pistele verisuoniin. Neulojen syvyys ja pituus on todella arvioitava oikein, ettei pistä liian syvälle, ja toisaalta liian lyhyt neula ei ole tehokas. 

Herra A on nyt koekaniinina, auttaako akupunktio selkä- ja polvivaivoihin. 

Tavallisesti niin höselö herra meni jopa hetkeksi veteläksi. Kaikenkarvainen tassu tässä lähikuvassa. 

Tämä oli vasta toinen hoitokerta, joten katsellaan miten tilanne etenee. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen tuo oli ihan mielettömän täynnä virtaa, eli jotain ainakin tapahtui! Vaikutuksia on odotettavissa yleensä 2-3 kerran jälkeen. Jos tämä ei auta niin sitten mennään meidän vakiohoitoon osteopaatille, joka viimeistään yleensä auttaa. 

Sitten taas pitkästä aikaa kävin vähän täyttämässä meidän pakkasia: 

Tämä raakaruokinta kulkee sujuvasti tämän "ei niin perinteisen" eläinlääketieteen rinnalla. Olen varmaan jossain aikaisemmassa postauksessa kertonutkin, että mua kiinnostaa koirien ravitsemus. Kun olen oman herra A:n kanssa huomannut, minkä muutoksen raakaruokkiminen saa aikaan (loppuu närästys, hiivat, vatsaongelmat, turkki kiiltää, lihaskunto on parempi ja koira on pirteämpi), niin en voi enää painaa villaisella myöskään ruokinnan merkitystä koiran hoidossa ja tukihoidossa.

En tosin ole mikään perinteinen "barffaaja", vaan haluan ihan oikeasti sisäistää, mitä koira tarvitsee ja mistä se saa tarvittavat ravintoaineet. Yllä on muutama kirja ja tilauksessa on kolme lisää. Ihan älyttömän kiehtova aihe ja tärkeä, koska niin montaa vaivaa hoitaa tai ainakin tukihoitaa oikeanlaisella ruokinnalla :) Voi kun ne loput kirjat nyt saapuisivat niin tässä olisi yksi projekti lisurin rinnalle.

Tällaista täältä ruudun takaa tällä kertaa. Viikko on ollutkin aivan ihmeellinen revontulineen, tulipalloineen ja auringonpimennyksineen. Pääsin tänään jopa ensimmäistä kertaa katsomaan auringonpimennystä sellaisen jännän muovin läpi. Oli jotenkin pysäyttävä! Ja se aavemainen valo, mikä ulkona oli pimennyksen aikaan, oli selkäpiitä hyytävä.Upea upea luonto!

Ryhmätöiden taikaa (sic!)

Joo-o. Tämä 3. vuosi on kyllä ollut oikea ryhmätöiden ihmevuosi. Koko syksy lähestulkoon meni epidemiologian ison ryhmätyön kanssa, lihantarkastuksessa tehtiin seminaarityö, ja nyt farmakologiassa on kaksi ryhmätyötä, seuraavalla kurssilla "Anatomia, biokemia ja fysiologia kliinisen työn tukena" tehdään posterityö ryhmässä, jotain olen varmasti unohtanut jo. Isoa ja pientä ryhmätyötä, melkein joka viikko jossain muodossa. Plus palautettavia ja tehtäviä yksilötehtäviä. Ihan vähän alkaa hermot mennä, kun ryhmätyöt vaativat ihan eri tavalla kuin jos itse tekisi. Kun itse tekee, hommat tulee tehtyä, omassa tahdissa. Jos jotain jää tekemättä, voi vain itseään syyttää. Ryhmätöissä tätä nykyä on vaikea saada ryhmää oikeasti kokoontumaan, kun kaikilla on jotain, ja hommat jaetaan helposti facebookin kautta. Sitten kun ne on jaettu, on vaikea saada ketään tekemään mitään ylimääräistä. Mitä siitä seuraa, kun 5 tehtävää jaetaan 4 hengen kesken? Ei ainakaan tappelua siitä, kuka saisi tehdä tuon ylimääräisen tehtävän... Joten sehän lankeaa sitten vaan jollekulle... 

Ymmärrän ryhmätöiden idean ja parhaimmillaan ryhmätyöt ovat hyvä tapa oppia, mutta helposti se menee siihen, että yksi tekee yhtä ja toinen toista, ja sitten kaikki yhdistetään edellisenä iltana dead-linesta. Resurssien puutteessa opettajat eivät halua tarkistaa yli 70:ntä tehtävää, vaan on helppo pistää ihmiset ryhmiin ja tarkistaa nämä ryhmätyöt. Siinä vaan tapahtuu helposti se, että oppiminen jää todella yksipuoliseksi. Mä ainakin haluaisin tehdä itse nuo kaikki tehtävät, jotta oppisin, mutta nyt olen tehnyt niistä vain osan, ja loput ovat hepreaa. Sama juttu muissakin ryhmätöissä, haluaisin perehtyä kaikkiin annettuihin tehtäviin, mutta opettajien resurssit eivät siihen riitä. Eikä oma aika, kun aikaa on annettu niin rajallisesti näiden tekoon.

Farmakologia näin muuten on kyllä omasta mielestäni tosi mielenkiintoista, mutta kylläpä tämä kurssi teettää töitä! Ihan niin kuin mulla ei olisi muuta elämää kuin käydä koulussa, töissä ja istua kotona läppärin ääressä kaikki vapaa-aika. Ihan tosi, mulla on mennyt viimeiset 2-3 viikkoa ihan vaan pelkästään kouluhommia tehdessä, olin siinä hetken tosin kipeänä. Ihana loma :D YLE uutisoi tässä sopivasti, että jos kuormitat liikaa työmuistiasi, alkaa ihan yksinkertaiset asiat unohtumaan helposti, kuten sähköposteihin vastaaminen jne. 

"Muistilaput ja kalenterit ovat hyviä apuvälineitä tulevien asioiden muistamisessa, mutta nekään eivät auta, jos kuormitusta on liikaa. Silloin ei muista tai ennätä kirjoittaa edes asiaa ylös. Paajasen mielestä kalenteriin ei kannata myöskään luottaa liikaa. Jos tulevasta viikosta ei muista mitään ilman kalenteria kannattaa pysähtyä pohtimaan työmääräänsä, työtapojaan ja oman työnsä suunnittelua" (http://yle.fi/uutiset/unohditko_palaverin_jatitko_vastaamatta_sahkopostiin_tai_tekstariin__muistin_tyotilassa_on_ruuhkaa/7860209). 

Auts tää herätti. Mä en nimittäin ihan oikeasti muista edes tyyliin, mitä mulla on huomenna koulussa. Katson kalenteria moneen kertaan päivittäin, "Niin mikä kurssi alko ens viikolla", "millon mulla olikaan se tentti", "oliko ens vai sitä seuraavalla viikolla auton katsastus" jne. Sähköpostit, tekstarit ym. odottavat vastaamista, on pitänyt varata aikoja moneen paikkaan, ottaa selvää asioista, mutta kaikki unohtuu, jos en niitä heti tee. Ajattelen, että teen tuon ihan kohta, nyt en ehdi. Viikon päästä hätkähdän, että oho, se unohtu. Päivät ja viikot vaan vierivät, juuri eilen hätkähdin, että oho, meidän hääpäivä! Onko tosiaan jo maaliskuu?

Onneksi tiedän, että tämä on vain väliaikaista, jos tällainen tilanne olisi jatkuvasti päällä vaikkapa töissä, pitäisi huolestua. Nyt vaan yritän muistaa, että tämä on vapaaehtoista, ja teen juuri sitä mitä haluan, enemmän kuin mitään muuta! Mutta, täytyyhän se myöntää, onhan tämä lääkis, kyllä se vaatiikin. Onneksi tämä kevät alkaa kohta olla voiton puolella, muutama kurssi enää ja kolme tenttiä jäljellä. Sitten teurastamo, ja mun pitäisi ollakin kandi :)

Keväinen cappucine osa 2 :) Viime keväänä oli ihan
samannäköistä vasta huhtikuussa!

Keväinen Viikki

Keväiset pellot

Kameralla leikkimistä, kun oli niin upea auringonlasku
eräs iltapäivä kun ajoin kotiin....

Pöpöjä, panosteiittia, polvivaivaa ja päällepantavaa

Yksi tauti jälleen selätetty, viikon verran sitä onkin oltu kipeänä. Toivottavasti olette te siellä ruudun takana selvinneet vähemmällä! Pakollinen koulu ja kamala flunssa eivät vaan tunnu kulkevan käsi kädessä, mutta nyt tästäkin viikosta on vihdoin selvitty. Ugh.

On muuten tosi kovatöisen tuntuinen tämä farmakologia, mutta onhan tämä jopa 8 op:n kurssi. Ja tykkään aivan valtavasti näistä harjoitustöistä, mitä kurssiin kuuluu, opettelemme ihan kädestä pitäen käyttämään Pharmaca Fennica veterinariaa. Vaikka se ei nyt kovin vaikealta kuulosta, niin nyt siitä alkaa saamaan paljon enemmän irti kuin ennen. Kaikki agonisti/antagonisti -vaikutusmekanismit, alfa- ja beta-reseptorit ym. alkavat selkiytymään pikkuhiljaa. Ja kun omalle koiralle juuri määrättiin kipulääkettä ja se jouduttiin rauhoittamaan kuvausta varten, niin oli kiva lukaista rauhoiteaineiden ominaisuuksista, puoliintumisajoista, sivuvaikutuksista ym.:) 

Tosiaan, meidän juniori herra H on kärsinyt tässä vajaan pari viikkoa kiertävästä ontumisesta. Ensin se kipuili voimakkaasti takajalkaansa, ja sitten toista etujalkaansa. Tämä etujalkojen kipuilu alkoi jo olla sen verran voimakasta, että aloin jo ihan tosissani pelkäämään irtopalaa, mikä edesmenneellä koirallani ilmeni aikanaan samoin oirein ja samassa iässä. Ontuminen ilmeni aina rasituksen jälkeen, ja meni levolla ohi. Mentiin sitten kuvauttamaan poika Timo Talviolle, voi voi ilonpäivää: kyynärät ja olat priimaa, ja lonkatkin alustavasti A tai B :) Ja toisen etujalan pitkässä värttinäluussa näkyi ehkä maailman selkein panosteiittimuutos, tihentymä keskivaiheilla putkiluuta :) Eli kasvukipuja mun pienellä teinikoirallani! Ei muuta kuin elämä jatkuu :)

Tässä on kyynärnivelet, vasemmalla on oikea kyynärnivel ja oikealla vasen, Näin loogisesti :) (olen rajannut kuvista pois identiteettitietoja, joten sen takia nämä kaikki ovat vähän hassusti rajautuneita). Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy siis kipeän vasemman jalan värttinäluussa eli radiuksessa tuossa keskivaiheilla tuollainen pyöreä vaalea pallomainen tiivistymä. Se on se panosteiitti.

Lonkat: jälleen kerran vasen puoli oikealla. Herra H on hieman vinossa kuvassa, joten lonkat näyttävät sen vuoksi erilaisilta. Vasen lonkka eli kuvan oikea puoli näyttää matalammalta, koska koira makaa enemmän sen puolen kyljellä. Tässä näkee hyvin merkityksen siinä, että osataan ne viralliset sitten ottaa suorasta koirasta! Katsokaa myös polvilumioiden paikkaa, vasen lumpio on paljon ylempänä kuin oikea. 

Olkanivelet (hieman tiiviisti jouduin kuvat rajaamaan), mutta siistit ovat. Hieman metafyyseissä kuulemma lievää reagointia, mutta ei mitään vakavaa, mikä ei menisi itsellään ohi :) Oikea jälleen vasemmalla ja vasen oikealla (miten mä oikein osaan nää saada aina väärin päin?)

Tosin sitten tämä vanhempi herra A, 7 v., kärsii jälleen tosiaan tuosta selkänsä aiheuttamasta ontumasta. Pienikin spurttailu ulkona aiheuttaa kotona voimakasta levon jälkeistä ontumista takajalassa... Selkä tai lantion vinus siis aiheuttaa reisiluuhun selkeän kulmanmuutoksen, mitä liikkeessä rasittaa polvea. Polvi on aikanaan siis kuvattu, ja siinä näkyi hieman reagointia nivelpussin sisällä. Osteopatialla vaiva meni aikanaan eli viime kesänä täysin ohi, ja herra A:n kanssa pystyttiin taas harrastamaan kaikenlaista, ja nyt tartteiskin taas saada aika järjestymään. Mutta voi kamala mihin pullerokuntoon tuo koira on mennyt tänä aikana, kun lenkit on olleet vain hihnatasoa... Vaikka ruokaa on vähennetty, niin näköjään tuo kastrointi+ikä+vähä liikunta tekee "ihmeitä" :P Kesää vasten bikinikuntoon siis koko konkkaronkka! Koirille täytyy taas varata siis vuoro koirauimalasta pitkästä aikaa.

Mutta mitä tarttuikaan mukaani, kun tallasin tässä eilen ihan vahingossa Seppälän outletin ohi! Aivan ihana tekonahkainen takki karvakauluksineen, ja vain 24 eur! Ja viimeinen kun koko oli rekillä! Ja olen siis etsinyt vaikka kuinka kauan tämän tyylistä takkia, ja nyt se käytännössä käveli mua vastaan :) Otin siihen päälle sitten 5 euron arvoisen topin, joka toivottavasti tsemppaa mua aloittamaan tänä keväänä ehkä 4. kerran tämän kesäksi kuntoon -dieetin :D

Ja dieetin alkamisen kunniaksi, olihan se pakko tehdä itselleen näin viimeisennennen kerran kunniaksi vähän tomaatti-mozzarella-pitsaa :P Valmispohjalla tosin, mutta hyvää oli, etenkin tuo basilika-valkosipuli-oliiviöljy-kastike tuossa päällä, oi nam... Ja örf. Nyt ei tee vähään aikaan mieli pitsaa, jospa se tästä taas lähtisi, kun tautikin nyt on taittumaan päin!

Herkullista kevään jatkoa!