Narquelië

Mistä minä tiedän, että syksy on tullut? Hiljennyn. Hengitän syvään, kuuntelen, katselen.Koen kaihoisaa kaipuuta ja syvää arvostusta kaikkea kaunista kohtaan ympärilläni.

Ja vanhana LOTR-fanina kaivan mm. tämän kappaleen soimaan taustalle, kun palaan mielessäni näihin voimaannuttaviin maisemiin.

Saako syksy muita tunteelliseksi, vai olenko ainoa hörhö? :)

(Narquelië = lokakuu)

Kaikenlaista pölinää, enemmän ja vähemmän tärkeää :D

Kohta on puolet syksyn kursseista suoritettu, pieneläinten sisätaudit ja neurologia+oftalmologia. Tänään oli oftalmologian harjoitukset, johon raahasin innokkaan(?) herra A:n. Herra täytti tässä jokin aika sitten 8 vuotta, ja olen välillä ollut huolissani herran silmistä, ne kun näyttävät tietyssä valossa vähän sameilta. Mutta nyt ne tutkittiin kyllä erinomaisen perusteellisesti, eikä pojalla ollut kuiten hieman ikärappeumaa linsseissä ja pieni arpeuma sarveiskalvolla. Säälittävää kyllä, kun meitä on niin paljon ja koiria niin vähän, tarpeeksi moni kun yhden koiran silmiä valolla tutkii, niin aivan varmasti tuntuu inhottavalta. 

Viime viikolla oli neurologian harjoitukset, jossa harjoittelimme perusneurologisen tutkimuksen tekoa (asentotunnot, selkäydinrefleksit ja kasvohermot). Ja tuntuuhan se nyt hurjalta, että nyt meidän periaatteessa pitäisi osata sisätaudit, neurologia ja parin päivän kuluttua oftalmologiakin kokonaan! O.o 

Jotenkin tällaiselta siellä silmässä näytti.
http://crossroadsvets.net/yahoo_site_admin/assets/images/fundus.1062828_large.jpg

Mutta on tää vaan niin hieno koulu!! :D

Missä muualla pääset tutkimaan omaa koiraasi? Etenkin silloin, kun jokin asia on mietityttänyt :) 

Tämä mussukkakin muuttaa kohta puoliin melkein meidän naapuriin uudelle tallille :) Toivottavasti talli on kiva ja viihtyisä, ainakin se on uusi ja hienonnäköinen. Ja kivointahan on tietysti se, että koiralenkeilläkin päästään mussua moikkaamaan :) Tää on kyllä maailman kiltein ja fiksuin hevonen, ja niin kauniskin vielä. Pieniä varsatoiveita on omistajalla, mutta saa nähdä, missä vaiheessa. Ja toteutuuko unelma, löytyykö sopivaa oria jne. Pidän peukkuja pystyssä,olisihan se mahtavaa päästä seuraamaan varsan maailmaan tuloa alkaen astutuksesta/keinosiemennyksestä aina 11kk kestävään tiineyteen ja syntymään asti. <3

Amiraaliperhonen

Ens viikko on väliviikko koulusta, ihanaa, paljon tekemättömiä asioita odottaa tekemistä :) Sitten alkaakin kirurgian jakso, jota odotan, näin peukalo keskellä kämmentä omaavana, kauhulla :D Toisaalta ihanaa, pääsemme treenaamaan ihan perustoimenpiteitä alkaen kastraatiosta pernanpoistoon, ihopattien poistoon jne. Lopetetuilla eläimillä siis. Toisaalta pelottaa, kun koulussakin kaikki käsityötekeleeni jäivät joko kesken tai esimerkiksi toinen lapinlapanen oli puoltoistakertaa isompi kuin toinen. Eli siis pikkutarkka tekeminen ja muutenkin käsillä tekeminen on mulle vaikeeta. Mutta katsotaan, toisaalta tämä kun kiinnostaa, niin ehkä mä selviä noista harjoituksista. 

Kuvailin muuten taas lämpökameralla näitä otuksiamme, tässä kunnon perhepotretti äitini vinttikoirista ja herra A:sta :D

Näkyy hyvin vinttikoirien lämpötilaero verrattuna sakemanniin, eristävän turkin puute plus muutenkin korkeampi ruumiinlämpö saa vinttikoirat hehkumaan punaisina kauhurakkeina :D Tässä on ihan järkikin takana, lisuriani varten mun täytyy yrittää haarukoida sopivia lämpötilaskaaloja, joilla tulevia potilaita kuvataan. 

Höppänät syksyisellä pellolla juoksentelemassa :) 

Jepulis, tartteis kai ottaa kirja käteen ja lukea perjantaiseen tenttiin... Innolla odotan, koska saadaan meidän kirurgiansetit, ne tarvitaan tosiaan alkavaa kirurgian jaksoa varten. Torstai-iltana on järjestyksessä 3. pieneläinsairaalapäivystys, edelleen se näköjään jännittää yhtä paljon kuin ekallakin kerralla. :D Mutta ehkä siitä ei koskaan pääsekään eroon, jännityksestä siis, ja tarviiko siitä päästäkään? Sehän vaan ajaa tekemään paremmin :) Kai :D Ainakin haluan uskoa niin.

Mutta hyvää syksyn jatkoa, äitini neulomat villasukat ovat päässeet kovaan käyttöön tässä viime päivinä! Pysytelkää terveinä :)