Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä

Osui ja upposi, kun rupesin inventoimaan hankkimiani koulukirjoja. Siis ihan hullua, tällainen läjä niitä on edellisten opiskelujeni ja nykyisen aikana kertynyt:

Myönnän, olen oppikirjaholisti. En ole vielkään heittänyt menemään tai myynyt mm. lukioaikaisia kirjojani, jos vaikka haluaisin kerrata ruotsin kielioppia...????? Tiedän, pyörittelen täällä itsekin silmiäni. Kauhuissani katson, kuinka ihmiset luopuvat krjoistaan... Siis ihan kauheaa, jos vaikka haluaisin kerrata histologian kirjasta, miltä H&E-värjätty maksa näyttää tai vaikka van Gieson-värjätty paksusuoli, enkä enää voisi! Juu niin varmaan. Pölyttymään nuo jäävät. Ja näissä opinnoissa hullun ja viisaan ero on juuri tässä: ei näitä kirjoja ihan oikeasti tarvitse, ainakaan suurinta osaa. Luentomateriaaleilla pärjää mainiosti. Mutta riittääpähän tuossa läjässä ihmettelemistä: minne tuo kaikki tieto on päästäni kadonnut? :D Mustaan aukkoon ilmeisimmin.

Herra Koiruuskin oli sitä mieltä, että kannattaisi kuvata jotain järkevämpää, kuten hänen karvaista kaudaaliosaansa:

 

Kirjoista puheen ollen, jos aivokapasiteetiltani kykenen, niin lainasin kirjastosta kirjan "Handbook of Behavioral Problems of the Dog and Cat" (Lansdberg, Wunthausen, Ackerman; 2 ed.). Kirjassa on käyty läpi erilaisia yleisiä käyttäytymisongelmia, joita esiintyy klinikalla vastaanotolla sekä kotona. Eläinlääkäriltähän usein kysytään neuvoja, tai eläinlääkäri joutuu niitä antamaan käytönongelmien ratkaisemiseksi. Voi olla myös tilanne, että koira tai kissa on niin yhteistyökyvytön, että ongelmaan joudutaan etsimään ratkaisia jo vastaanotolla. Aika paljon asiaa on kyseisessä kirjassa, katsotaan, mitä saan luettua. Herra Koiruus on hieman kyseenalaistavan näköinen :D

You're going to read this book? Really?

Really?

Ah, whatewwö...

Yks toinenkin kirja on lainassa kliinisen ravitsemustieteen kurssin takia, "Koiran ruokinta ja hoito". Mä olen aivan hurahtanut koiranruokintaan, herra Höperö on syönyt raakaruokaa nyt parisen vuotta. En harrasta barffia sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin yritän syöttää koiralleni lihoja, sisäelimiä ja luita ns. pre model:in mukaisesti. Ravitsemustieteen kurssin innoittama innostuin laskemaan Herra Höperön ravintoaineiden saannit, ja todella kiinnostavaa oli huomata, että pientä fiksausta oli ruokinta vaikka. Hyviä ohjeita laskemiseen löytyy juuri kyseisestä kirjasta. Siitä taisi tulla mun suosikkikirjani, ja haluaisin hankkia sen ihan omaksi!

Ja nyt nauttimaan ilmeisen harmaasta syyspäivästä :)

FOX: Uskomaton eläinlääkäri Pol

Bongasin muuten (jo aikoja sitten) FOXilta mielenkiintoisen sarjan, eli Uskomaton eläinlääkäri Pol. Sarjahan on alkanut jo elokuussa, mutta näyttäisi vielä pyörivän lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11.30. Eli kyseessä on Michiganilainen eläinlääkäri, joka sarjassa auttaa niin poikimavaikeuksista kärsiviä lehmiä kuin piikkisikojen uhriksi joutuneita yli-innokkaita koiria. Sarjassa näkyy varmaan aikalailla meidän kunnaneläinlääkärin työtä vastaavia potilastapauksia, pois lukien ne piikkisikojen uhriksi joutuneet koirat :) Kyllä jotenkin tuollainen koskaan-ei-tiedä-mitä-seruaavaksi-ovesta-tulee -eläinlääkärin työ olisi myös kiinnostavaa. Mutta tiettävästi raskasta.

Seesteinen sunnuntai

Alkuinnon huumassa en nyt malta olla tekemättä uutta tekstiä :) Täällä vietetään sunnuntaita aika seesteisissä merkeissä. Olen koiran kanssa kahdestaan kotona, mihinkään ei ole kiire eikä mikään odota tekijäänsä (paitsi siivoaminen, argh). Mulla on siis tämä 2. vuoden syksy todella löysä, kun olen saanut paljon hyväksiluettua kursseja. Tältä näyttää lukujärjestykseni nyt:

Tuostakin vielä poistuu osa luennoista, kun saan tietää, mitkä luennot ovat pakollisia osittain hyväksytyistä kursseista. Tänä syksynä meillä on kliinistä ravitsemustiedettä, bakteriologiaa, genetiikkaa, immunologiaa, virologiaa, ruotsia ja englantia. Plus muutama pienempi kurssi, kuten äidinkieli ja "johdatus eläinlääketieteelliseen tutkimukseen". Meidän koulutus on siinä mielessä huono, kun en pysty oikein lukemaan mitään näiden kurssien tilalla tänä syksynä. Eli vähän tyhjäkäynnillä ollaan, mutta kyllä ideoita ajankulumiseksi löytyy :) Saas nähdä, töihin tekisi mieili mennä, mutta katsotaan, paljonko kadidaatintutkielma vie aikaa. Ajattelin nimittäin aloitella sitä tänä syksynä. Aihekin olisi luultavasti valmiina, liittyy koirien luustosairauksiin, siitä aiheesta olisi tarkoitus näillä näkymin tehdä myös lisuri. Aihe on mulle henkilökohtaisesti tärkeä. Edemennennyt koirani kärsi nivelrikosta ja irtopalasta, ja tämän hetkinen koirani käynyt poseeraamassa röntgenkuvissa jo mm. selän, ranteen ja polven takia. Ortopedia olisi kyllä kiinnostava erikoistumisala, mutta saa nähdä, mistä se kipinä syntyy :)

Asiasta kottikärryyn, kävin äsken ulkona pyörähtämässä, ja voi että kuinka nautin syksystä! Äsken aurinko hetken paistoi kauniin kirjavaan vaahteraan, muutama lehti pyörähteli tuulessa ja kirpeä tuuli kutitteli poskesta. Mä olen niin elossa, imen kaiken väriloiston itseeni talvea varten, vilkuttelen muuttolinnuille ja hengittelen syvään. Mun mielestä aina saisi olla syksy! Niin ja myönnän olevani lapsellisen innoissani edelleen koulun alkamisesta syksyisin :) Varsinkin nyt.

Yritän nyt säästellä tätä kirjoitusintoa myöhempiäkin postauksia varten. Kuten tuolta lukkaristakin näkyy, mulla on tulossa navetta- ja sikalaharjoittelut tuossa muutaman viikon kuluttua. Silloin varmaan olisi paljonkin kirjoiteltavaa, mutta katsotaan miten sitä jaksaa.

Jännitystä ilmassa :)

Noniin, tästä se lähtee, ensimmäinen blogini! Hieman jännittää/epäilyttää/hirvittää, onko mulla varmasti tarpeeksi mielenkiintoisia juttuja tänne laitettavaksi. Mutta toisaalta, olen huono pitämään päiväkirjoja, ja haluaisin jollain tavalla tallettaa tänne muistoja opiskeluajaltani. Joten jos tänne ei muut eksy kuin minä, niin se ei haittaa! Mutta kovasti tervetuloa, jos tänne tulet kerran jos toisenkin! :)

Niin tosiaan, opiskelen tällä hetkellä toisella vuosikurssilla eläinlääkäriksi Viikissä, Helsingissä. Valtavirrasta tämä blogi luultavasti tulee poikkeamaan siinä, että a) olen jo yhden ammatin itselleni lukenut, b) olen yli 30-vuotias, naimisissa visusti ja talolainat niskassa ja c) hajurakoa meiltä Viikkiin on tunti (ylikin) suuntaansa. Eli ei-niin-tavallinen opiskelija tässä hei :) Ehkäpä vanhemmat hakijat (tiedän että teitä on siellä) saisivat inspiraatiota tai vahvistusta omille pääsykoeluvuilleen? Eli voin jo nyt yhden vuoden kokemuksella sanoa, opiskelu on ollut aivan mahtavaa, ja kyllä kannatti hypätä raiteelta toiselle :)

Joku varmasti kysyy, mitä somnium tarkoittaa: se tarkoittaa haavetta/unelmaa latinaksi. Latinahan on lääkärien ja eläinlääkärien kolmas kotimainen. Blogin nimen valinta ei ole brassailua, vaan olen ollut jo yläasteella kiinnostunut latinan kielestä, ja kovasti edelleen toivoisin löytäväni jostain aikaa sen syvllisemmälle opiskelulle. Siihen saakka mun latinan taitoni tulevat rajoittumaan Nomina Anatomica Veterinaria-sanaston termeihin sekä sanakirjojen anteihin.

Mitäs vielä... Yritän pysytellä suhteellisen nimettömänä, mutta omat rakkaat kurssitoverini varmasti jo tämän tekstin perusteella osaavat arvata, kenestä on kyse :) Kerrotaan nyt sen verran, että blogin yläotsakkeessa näkyvä hurmaava herra Sakemanni on meidän ainoa koiramme tällä hetkellä. Hän on kastroitu uros ja ikää on jo kertynyt 6 vuotta. Tämä herra Höperö on ollut kyllä mahtava tapaus kaikin puolin, niin upea luonteeltaan ja kaunis myös ulkonäöltään :)

Laitetaas viimesyksyinen poseerauskuva:

Tällaista siis olisi tiedossa. Yritän päivitellä edes kerran viikkoon ja pistää kuviakin mukaan. En tiedä, haluaako kukaan tietää, mitä meillä oli ekana vuonna koulussa, kun samat tiedot oikeastaan löytyvät jo muidenkin eläinlääkisopiskelijoiden blogeista. Jos nyt joku tänne sattuu eksymään, niin saa esittää toiveita ja kysymyksiä :)

Eli Potius sero quam numquam - parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli tämän blogin aloittaminen ja unelmiensa täyttäminen :)