Tyypillinen tammikuu

Tyypillinen tammikuu = kylmää, vielä on pimeää, kevät ja kesänä on niin kaukana, mutta silti pitäisi jo panikoida kesätöistä. Kaukainen ajatus, työt kesällä. En siis saanut sitä paikkaa, jota hain. Eli keinosiementäjän sijaisuutta :( Oma veikkaukseni on turhan rajoittunut reviirini, jonka sisällä pystyn liikkumaan. En pysty lupaamaan, että voin lähteä kesällä jonnekin 500 km:n päähän, jos en saa sellaista vuokrakämppää, johon saa koiran ottaa. Mieheni on 14-tuntisia päiviä poissa kotoa, joten koiralle tulee liian pitkiä päivä siinä tapauksessa. Lisäksi kesä on parasta aikaa tehdä remppoja tässä vanhassa omakotitalossa, joten tuntuu turhalta tuhlata yksi kesä jossain muualla, kun täällä pitäisi tehdä niin paljon kaikkea, akuuttejakin asioita. Tälle alueelle kuitenkin haettiin kahta sijaista, mutta ehkä he halusivat "palkita" ne rohkeat, jotka olivat hakemukseensa laittaneet, että voivat lähteä vaikka mihin. Näin tutustumistilaisuudessakin sanottiin, todennäköisemmin saat paikan, jos olet joustava. Ymmärrän, mutta kiitos jonkinlaisesta syrjinnästä kuitenkin :( Jos olet esimerkiksi perheen äiti, ja olet "pallo jalassa" kotiseudulla, niin ei taida olla toivoa päästä keinosiementäjäksi. Tai voihan olla, että ryssin haastattelu jollain tapaa, pitäisi varmaan kysyä tarkemmin, miksi eivät valinneet, jotta tiedän, kannattaako ensi vuonna hakea. Kun todennäköisesti tilanteemme on sama ensi vuonnakin. Mutta ehkä tässä nyt vaan tuntuu tämä kesätyöpaniikki turhan suurelta ja isolta mustalta möröltä, ja tämä takapakkikin ottaa nyt turhan suuret mittasuhteet. Päivät kun valostuvat, niin mielikin piristyy. Ei kun uutta matoa koukkuun ja verkkoja vesille!

Aurinko on todistettavasti näyttäytynyt!

Päivät ovat kuluneet opiskellessa ja suhatessa Viikin ja kodin väliä. Spesifisen bakteriologian labrat ovat olleet kieltämättä melko levottomia, meillä on työparini kanssa jotenkin niin samalainen mielentila siellä, ja tunnit kuluvat puoliksi töitä tehden ja puoliksi höpöttäen ja nauraen :) Taidamme olla opettajien mielestä varsinainen kauhukaksikko, aina välillä vähän pihalla, ja kauhea pälpätys :) Toistaiseksi olemme kuitenkin selvinneet kunnialla sieltä patogeenien keskeltä, utaretulehdusbakteerien ja salmonellojen, ym. kivojen pikku veijareiden keskeltä. 

Aamu autonratissa :)

Bakteerien kanssa vuorottelee yleinen patologia, joka on todella mielenkiintoisen tuntuinen aihe, mutta tuntuu ainakin omasta mielestäni suuritöiseltä. Hirvittävä määrä uusia termejä ja termiyhdistelmiä, mikroskoopista pitäisi osata katsoa patogeenisia muutoksia, ja kirjasta luettuna koealue on todella laaja ja iso. Kirjaahan ei välttämättä tarvitsisi, mutta mulle se tuo aina jokinlaista turvaa! Luen siis yleensä aina tenttiin valmistautuessani määrätyn oppikirjan alueen, sillä silloin tuntuu, että olen varmasti ymmärtänyt kaiken, ja perehtynyt aiheeseen. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että nyt luetaan hikihatussa. Olemme taas harrastaneet lukupiireilyä, tällä kertaa mikroskopointisalissa, ja voin taas vain lämpimästi suositella :) Kuusi silmää näkee todellakin enemmän kuin kaksi, ja väsyneenä aina joku jaksaa repiä jotain huumoria edessä olevista näytteistä, ja sitten taas jaksaa :)

 

"Siviilielämässä" laihdutuskuurini tuntuu purevan, nyt olen tainnut pudottaa pysyvästi jo yli 2 kg, ja aikaa on kulunut kolme viikkoa. Tiukassa se pläski istuu, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, että nyt on yliote :) Pudotettavaa olisi sellainen 10-13 kg. 

Mutta näissä tunnelmissa on aika hyvästellä tammikuu, ja toivottaa tervetulleeksi ihanan lyhyt helmikuu! :)

Vuosi 2013

Aina ei tule kameraa kannettua mukana, mutta näitä hetkiä tuli ikuistettua vuonna 2013 :)

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja viimeisän muistona, mutta ei millään tavalla vähäisimpänä, oli ensimmäinen alaanikoskeva kesätyöpaikka pieneläinklinikalla hoitajana! :) Valitettavasti tästä ei tullut otettua kuvia, mutta tämä onkin piirtynyt muistoihini tärkeänä virstanpylväänä ja hyvien ja uusien kokemuksien antajana. 

Vuosi 2013 oli täynnä paljon hyvää, mutta sisälsi myös ikäviä asioita, kuten herra Höperön ristisidevamma ja oma viikkoja kestänyt sairasteluni. Sain myös diagnoosiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan, mutta koska lääkitys puree, niin oikeastaa lääkityksen saamisen voisi laittaa hyvien asioiden puolelle :) Ja isona sekä tärkeänä asiana on toki ihanan ja rakkaan arjen sujuminen, ne ihan tavalliset päivät, kun saa vaan olla kotona ja nauttia <3 

Hiljaiselon jälkeen

Hei vaan kaikille lukijoille, jos teitä täällä vielä on :) Tovi vierähti edellisestä viestistäni, pahoittelen kovasti! Itseäni vierostuttaa blogit, joita ei päivitellä kuin joskus ja jouluna, ja oma tavoitteeni olikin päivitellä tätä mahdollisimman usein. Kävikin niin, että sairastuin uudelleen messarin jälkeen, vielä jouluna olin kauheassa flunssassa, ja joulun jälkeen aika lähtikin juoksemaan sellaista haipakkaa, että en perässä pysynyt! Tuli uusi vuosi, tuli loppiainen, pian jo alkoikin taas koulu. Siinä tohinassa näin ystäviäni, ja yhden opiskelukaverini (=ystäväni) hyvästelin puoleksi vuodeksi hänen lähtiessään vaihtoon. 

Mites teillä on vuosi pärähtänyt liikkeelle? Koulu on tosiaan alkanut, meillä on yleispatologiaa ja spesifistä bakteriologiaa, ensin mainittu huisin mielenkiintoista ja tokaksi mainittu hieman ehkä vanhaa tuttua, mutta ihan ok :) Labroissa on kiva olla pitkästä aikaa, mutta huomaan, miten työelämässä on tullut omat rutiinit kaikkeen tekemiseen, kun taas koulussa opetetaan kaikki tietenkin alkeista lähtien niin ylitarkasti.Työelämässä labroja leimaa kiire ja säästäväisyys, mikä tarkoittaa joskus kompromisseja esimerkiksi välineiden käytön suhteen. Eli säästetään välineissä niin paljon kuin pystytään, kun taas koulussa oikeastaan vaihdetaan uuteen ja puhtaaseen jokaisessa mahdollisessa välissä. Mutta näinhän se pitää ollakin, hieman vaan tunnen olevani vierailla vesillä, kun olen tottunut niin itsenäiseen tekemiseen...

Sitten "siviilielämässä" tässä on itse asiassa iso projekti meneillään laihdutuksen saralla, mutta projektista ja tuloksista puhun mielelläni sitten vasta, kun projekti alkaa olla taputeltu kasaan :) Kesätöitä on haettu, ja toivottavasti niistä kuuluu tuloksia mahdollisimman pian! Kerron sitten lisää :)

Sitten perhepiiriin saapui joulukuussa tällainen otus-omituinen:

Kyseessä ei siis ole oma koirani, vaan perheenjäseneni :) Neiti S on englanninvinttikoiranpentu, ihana reipas ja kaunis tyttönen! Pentukuume on saanut akuuttihoitoa tämän kanssa, varsinainen rasavilli kyllä :D

Viime vuodesta olisi tekeillä pieni muistelo, mahtava vuosi on takana! Siihen asti pitäkää itsenne lämpimänä :) Ja toki sen jälkeenkin :D