Tyypillinen tammikuu

Tyypillinen tammikuu = kylmää, vielä on pimeää, kevät ja kesänä on niin kaukana, mutta silti pitäisi jo panikoida kesätöistä. Kaukainen ajatus, työt kesällä. En siis saanut sitä paikkaa, jota hain. Eli keinosiementäjän sijaisuutta :( Oma veikkaukseni on turhan rajoittunut reviirini, jonka sisällä pystyn liikkumaan. En pysty lupaamaan, että voin lähteä kesällä jonnekin 500 km:n päähän, jos en saa sellaista vuokrakämppää, johon saa koiran ottaa. Mieheni on 14-tuntisia päiviä poissa kotoa, joten koiralle tulee liian pitkiä päivä siinä tapauksessa. Lisäksi kesä on parasta aikaa tehdä remppoja tässä vanhassa omakotitalossa, joten tuntuu turhalta tuhlata yksi kesä jossain muualla, kun täällä pitäisi tehdä niin paljon kaikkea, akuuttejakin asioita. Tälle alueelle kuitenkin haettiin kahta sijaista, mutta ehkä he halusivat "palkita" ne rohkeat, jotka olivat hakemukseensa laittaneet, että voivat lähteä vaikka mihin. Näin tutustumistilaisuudessakin sanottiin, todennäköisemmin saat paikan, jos olet joustava. Ymmärrän, mutta kiitos jonkinlaisesta syrjinnästä kuitenkin :( Jos olet esimerkiksi perheen äiti, ja olet "pallo jalassa" kotiseudulla, niin ei taida olla toivoa päästä keinosiementäjäksi. Tai voihan olla, että ryssin haastattelu jollain tapaa, pitäisi varmaan kysyä tarkemmin, miksi eivät valinneet, jotta tiedän, kannattaako ensi vuonna hakea. Kun todennäköisesti tilanteemme on sama ensi vuonnakin. Mutta ehkä tässä nyt vaan tuntuu tämä kesätyöpaniikki turhan suurelta ja isolta mustalta möröltä, ja tämä takapakkikin ottaa nyt turhan suuret mittasuhteet. Päivät kun valostuvat, niin mielikin piristyy. Ei kun uutta matoa koukkuun ja verkkoja vesille!

Aurinko on todistettavasti näyttäytynyt!

Päivät ovat kuluneet opiskellessa ja suhatessa Viikin ja kodin väliä. Spesifisen bakteriologian labrat ovat olleet kieltämättä melko levottomia, meillä on työparini kanssa jotenkin niin samalainen mielentila siellä, ja tunnit kuluvat puoliksi töitä tehden ja puoliksi höpöttäen ja nauraen :) Taidamme olla opettajien mielestä varsinainen kauhukaksikko, aina välillä vähän pihalla, ja kauhea pälpätys :) Toistaiseksi olemme kuitenkin selvinneet kunnialla sieltä patogeenien keskeltä, utaretulehdusbakteerien ja salmonellojen, ym. kivojen pikku veijareiden keskeltä. 

Aamu autonratissa :)

Bakteerien kanssa vuorottelee yleinen patologia, joka on todella mielenkiintoisen tuntuinen aihe, mutta tuntuu ainakin omasta mielestäni suuritöiseltä. Hirvittävä määrä uusia termejä ja termiyhdistelmiä, mikroskoopista pitäisi osata katsoa patogeenisia muutoksia, ja kirjasta luettuna koealue on todella laaja ja iso. Kirjaahan ei välttämättä tarvitsisi, mutta mulle se tuo aina jokinlaista turvaa! Luen siis yleensä aina tenttiin valmistautuessani määrätyn oppikirjan alueen, sillä silloin tuntuu, että olen varmasti ymmärtänyt kaiken, ja perehtynyt aiheeseen. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että nyt luetaan hikihatussa. Olemme taas harrastaneet lukupiireilyä, tällä kertaa mikroskopointisalissa, ja voin taas vain lämpimästi suositella :) Kuusi silmää näkee todellakin enemmän kuin kaksi, ja väsyneenä aina joku jaksaa repiä jotain huumoria edessä olevista näytteistä, ja sitten taas jaksaa :)

 

"Siviilielämässä" laihdutuskuurini tuntuu purevan, nyt olen tainnut pudottaa pysyvästi jo yli 2 kg, ja aikaa on kulunut kolme viikkoa. Tiukassa se pläski istuu, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, että nyt on yliote :) Pudotettavaa olisi sellainen 10-13 kg. 

Mutta näissä tunnelmissa on aika hyvästellä tammikuu, ja toivottaa tervetulleeksi ihanan lyhyt helmikuu! :)