Kesäkuulumisia

Mihin se aika vierii? Heinäkuu jo yli puolessa välissä ja kesätöitä jäljellä enää vajaa 4 viikkoa. Töissä on ollut aivan huippua, aivan kärkipäähän menee työpaikoissa, joissa olen ollut :) Opettavaista, kivaa, hauskaa, mukavaa, jännittävää, ihmeellistä! Olen päässyt mukaan hoitajana erilaisiin toimenpiteisiin, oppinutkin matkalla ehkä jotain, sekä saanut pistää joitakin kertoja jo rauhotetta suoraan hevosen suoneen. Olen saanut seurailla useita ontuvia hevosia, ja aina välillä jopa jo olen nähnytkin ontumista, ja yleensä puhutaan siis hyvin lievistä ontumista. Sellasista, joita en kesän alussa olisi nähnyt ollenkaan. Ihailen eläinlääkärien taitoa hoitaa ongelma kuin ongelma. Ja ihmettelen, että tuleeko mustakin joskus noin pätevä?

Hoitaja valmistelee hevosta kastraatioon
(http://i.imgur.com/lQFBDF5.jpg)

Hoitajana työskenteleminen avartaa myös omaa maailmankuvaa. Hoitajat tekevät aivan valtavasti työtä eläinlääkäriaseman toiminnan pyörittämisessä. Arvostus heitä kohtaan nousee potenssiin kymmenen, kun työtänsä seuraa ja itse tekee. Valmiina eläinlääkärinä sitten joku päivä kyllä muistaa arvostaa hoitajien työtä! Fyysisesti ja henkisesti raskasta. Huomasin juuri, että mulla on selkä- ja käsilihakset kasvaneet tämän kesän aikana, ihan vaan sillä, että olen työskennellyt tuolla. 

Hevosen vuohisen röntgenkuvaus
(https://sophorses.files.wordpress.com/2009/06/roentgen-mit-fahrstativ-light.jpg)

Laboratorio ja leikkaussali ovat kyllä sellaisia paikkoja vieläkin, että puntit tutisee. Leikkaussalissa moni asia on vielä niin vierasta, en tunne monia instrumentteja, koko ajan pitää olla mielessä ehdoton steriiliys, kaikkien puhetta ei kuule kunnolla maskien läpi ja koko ajan mielessä jyskyttää, että mitä jo jokin menee pieleen? Mitä mä osaan tehdä, jos joku pyytää jotakin instrumenttiä "skjdfhsdkjfhsjh"enkä löydä sitä, tai jotain lääkettä, ja hevonen kuolee sen takia? No, onhan siellä myös anestesiavalvoja ja kyllähän eläinlääkärit tietävät, missä mikin sijaitsee, mutta jokin siinä vaan itseäni kauhistuttaa. Ja toisaalta kiehtoo. Laboratorio on kanssa sellainen, että kun en oikein ihan ole varma, miten kaikki laitteet toimii, ja sitten pitäisikin kiireessä jokin veri analysoida ja hevonen on kuolemassa ähkyyn, Kiva tunaroida jokin verinäyte, ja kaikki reagenssitkaan eivät ihan ilmaisia ole. Mutta tämähän on se ainoa tapa oppia. Mukavuusalueelta pois.

EDTA-veriputkia
(http://pathology.ufl.edu/files/2012/07/iStock_000000414204XSmall.jpg)

Ja mahtavaahan on toki se, kun osaakin auttaa, neuvoa, ennakoida ja opastaa. Kiitos, hymy, avun tarjoaminen juuri kun sitä kaivataan. On toi mahtava työpaikka, työkaverit, asiakkaat sekä hurmaavat potilaat tekevät siitä niin erityisen :) 

Mutta kieltämättä, kyllä mä odotan jo syksyäkin, opiskeluystävien näkemistä pitkästä aikaa ja huippumielenkiintoisen, mutta raskaan opiskeluputken alkua. Meitä on peloteltu 4. vuoden raskaudella, sillä että aikaa ei ole riittävästi minkään aiheen sisäistämiseen. Mutta eiköhän siitäkin selvitä sisulla ja hyvien ystävien tuella!

Hyvää kesänjatkoa kaikille!  :)