Crashcourse

Tässä on ollut todellakin varsinainen "crashcourse" taas normaalielämään. Koulu alkoi keskiviikkona, ja olen jo ehtinyt keräämään itselleni kunnon univelat. Pääsimme jo tutustumaan tähän ylempien vuosikurssien parjaamaan nelosvuoteen. Kolmessa päivässä läpi kissojen ja koirien ruuansulatuskanavan vaivat ja hoito sekä hieman käyttäytymisongelmia. Ensi viikolla sydäntautien pariin sekä riipaisu munuaisongelmiin. Tahti on tosiaan kova, yhdelläkin luennolla muistiinpanoja kirjoittaessani en meinnnut ehtiä lausetta loppuun kun opettaja oli jo kahden sliden päässä. Kesken kaiken unohdan, mitä piti kirjoittaa, kankkuihin sattuu ja selkä puutuu, luentosaliin tarvittaisiin kunnon tuolit! Ikävä waltersalin pehmuisille penkeille ja hämyiseen tunnelmaan :) Toisaalta joka-aamuiset klo 8 alkavat luennot kyllä vaivuttaisivat porukan tehokkaasti unille pehmeillä penkeillä.

Mulla alkaa tiistaina illalla nelosvuoden päivystykset ensimmäisellä vuorolla hevossairaalalla O.o Toisaalta ihanaa, että juuri siellä, koska olen ollut koko kesän hevosten kanssa tekemisissä, eikä tahti usein ole kovin kova. Ehtii perehtyä paikkoihin, provet-ohjelmistoon, käytäntöihin jne. Lisäksi pääsen päivystämään hyvän ystävän kanssa yhtä aikaa, joten ei voi mennä kovin pieleen <3 Ainoa vaan, että kahdeksaksi aamulla haluaisin mennä luennoille, iltapäivällä on seminaaria, joten tulee olemaan hyyyyyyyvin pitkä päivä edessä. Pieneläinpuolen päivystyksiä jotenkin kammoksun enemmän, koska siellä tahti on kiivaampi ja puhelimeenkin saattaa joutua vastaamaan. Mutta onneksi meille tehtiin selväksi, että me ollaan kuitenkin vasta nelosia, joten me ei osata eikä tarvitse edes osata tehdä mitään. Kunhan vaan katsellaan, autellaan ja ihmetellään. Ja tietenkin opitaan, se olis ehkä tärkeintä :)

Kirjatkin saapuivat, ja kieltämättä hieman pelästyin niiden kokoa. Kirurgiankirja vaikutti paljon pienemmältä mitä se oli, no 1619 sivua. Hevosten ontumakirja, sama juttu. Vaikutti jotenkin paljon ohuemmalta, 1396 sivua. Pieneläinten sisätaudeista ymmärsinkin odottaa varpaan murskaajaa, ja niinhän sekin on 1473 sivua. Missä ajassa noihin ehtii perehtyä, kysyn vaan?? O.o

Kiva, että edes kuvilla yritetään keventää tätä tuhtia tietopakettia!

Tästä aiheesta pitäisi lukea ennen ensi viikkoa sivut 367-628...

Huomenna sitten täytyisikin käydä ostamassa eläinten kuumemittari. Stetarit mulla on jo sekä turvakengät. Hoitajakelloa en ole vieläkään hankkinut, mutta ne meille ilmeisesti sponssataan. Olisi kuitenkin kiva hankkia jokin kivannäköinen :) Kynälamppu olisi myös hyvä investointi sekä tikkisakset. Olen alkanut kokoomaan tärkeimpia asioita itselleni pieneen kirjaseen, jota toivon voivani pitää mukanani päivystyksissä. Sinne kirjaan mm. kaikki vitaaliarvot ja yleistutkimuksen kulun. 

No joo, ei tämä ihan kyllä kaikkien vaatteiden taskuun mahdu :D

Yleistutkimuksesta puheen ollen, pääsi tässä oppimani taidot ja tiedot käyttöön, kun tuli vuokrahevoseni kanssa eräs vakava tilanne eteen, jossa ilmeisesti pelastin sen hengen... En viitsi tästä enempää siitä kirjoittaa, mutta sanotaan näin, että onneksi osasin reagoida ajoissa ja oikeasti osasin soveltaa tietojani käytäntöön. Voisi muuten olla, että yksi kaviokas olisi vähemmän tässä maailmassa tällä hetkellä. Mutta, nyt kun asiat ovat hepalla hyvin, niin en voi kun sanoa, että opiskelen maailman parhaimpaan ja mielenkiintoisempaan ammattiin! <3 Välillä mietin, että olenko oikeasti oppintu mitään, mutta tuo oli sellainen kokemus, että pakko se on uskoa, kyllä musta eläinlääkäri ihan oikeasti tulee. Ihan mieletöntä, se tunne, kun pystyt ratkaisemaan jonkun ongelman ja auttamaan heppasta. Ei sitä voi sanoiksi pukea. <3

Tästä tammasta on tullut mulle aika tärkeä <3

Mitäs muuta tässä on tehty, no vuokraheppasta olen nyt käynyt katsomassa useamman kerran ja olen ollut vesipelastuskokeissa töissä. Joka ilta olen päässyt istahtamaan kotisohvalle vasta joskus kymmenen aikaan illalla. Tänään oli ihan rokulipäivä ja huomennakin saan ihan rauhassa valmistautua tiistain megapitkään päivään :) Taas sitä on vaan ihmetellyt, miten nopeasti aika menee, ja miten lähellä toisaalta alkaa häämöttämään 5. vuosi ja väliaikaset oikeudet. 

Siellä jossain on lehmät vielä laitumella :)

Pöhköpäät aamulenkillä klo kuuden aikoihin.

Syysaamut ovat kauniita, aurinko nousee.

Aamu-usvaa.

Uusia varsojakin näin vilaukselta eläinsairaalan tiloissa tutustumassa :) Muistakin tuon päivän kuin eilisen, kun mekin siellä pyörittiin ja ihmeteltiin. Jos pitkät opiskeluvuodet teitä hieman jopa pelottavat, niin voin sanoa: älkää huoliko, nauttikaa matkasta :) Aika menee todella nopeasti ja ennen kuin te huomaattekaan, olette jo lähestymässä klinikkavuotta :)

Ps. rakas koirani ehti tässä ajassa jo kuolaamaan sisätautioppikirjani päälle, kun kerjäsi herneenpalkoa kädestäni :D Se on nyt sitten korkattu se kirja!