Vuosi 2016 - kiitos ja hyvästi!

Aurora on vieläkin hengissä :) Kovin jäi blogin päivittäminen vähälle viime syksystä eteenpäin. Neljäs vuosi oli loppujen lopuksi itselleni tosi rankka, ja syksyn jälkeen olin aivan valmis Ruususen unille. Yhtenä syynä kovaan väsymykseeni oli selkäni, josta pullahti välilevy syksyllä. Selkä oli melkoisen kipeä ja sen kanssa mentiin päivystykseen hakemaan kipupiikkiä. Myöhemmin magneettikuvissa se paljastuikin välilevyn pullistumaksi.Tämän takia jouduin sanoutumaan irti työstäni heppasairaalalla alkuvuodesta, kun selkä ei kestänyt enää raskasta nostelua. Tämä vaikutti myös mielialaani aika paljon, ja ihmisten kyselyt: "kuinka sun selkä nyt kestää eläinkääkärintyötä?" eivät kauheasti nostattaneet omia tunnelmiani. Selän kanssa nukkuminen oli huonoa ja selkä huusi hoosiannaa joka kerta tunnin automatkan jälkeen kouluun ja kotiin. En pystynyt luennoilla istumaan kunnolla ja kävelin kuin rampa. Joululomalla olin aivan naatti ja mietin, että kuinka jaksan vielä kevään.

Pitenevät päivät keväällä tekivät kuitenkin ihmeitä, ja kyllä edessä päin häämöttävä kesä ja lähestyvä 5.vuosi vaan antoi hurjasti energiaa :) Viime keväästä en vaan muista paljoa, otin aika rauhallisesti viimeiset kurssit ja jäin kotiin lukemaan aina kun pystyin. Kotieläinten lisääntymistiede ja tuotantoeläimet-kurssi kruunasivat 4. vuoden haastellisuudellaan ja valtavalla määrällä lukemista, mutta niistäkin selvittiin :) Selkäkin alkoi olla parempi pikkuhiljaa kun yritin sen sallimissa rajoissa liikkua mahdollisimman paljon. Kävin alkukeväästä myös lyhyen akupuntkiokurssin ja opettelin antamaan akupunktiota sekä hevosille että koirille.

Klinikkaryhmämme kanssa piknikillä koulun päätyttyä :)

Kesällä suoritin 5. vuoden teurastamoharjoitteluviikon Lapin aluehallintovirastossa Rovaniemellä, koska yhden viikon saa opiskelujen aikana suorittaa AVIssa teurastamon sijaan. Otettiin mieheni kanssa tämä viikko hieman seikkaulun kannalta, ja yövyimme teltassa tuon viikon, mukana herra H herra A:n jäädessä kotikonnuille hoitoon. Yöt olivat suoraan sanoen jäätäviä ja nauroimme katketaksemme, kun vihertävän valon luova teltta sai toisen näyttämään yöllä siltä, että hän olisi jäätynyt hengiltä. Ei tämä välttämättä kuulosta niin hauskalta kuin se siinä väsymyksessä oli, kun vuorotellen tönimme toista hereille varmistaaksemme, että hän on hengissä, ja nauroimme aina räkäisesti päälle :D Lapissa oli kiva tosiaan pikaisesti käydä, Rovaniemen AVIn henkilökunta oli aivan valloittavan mukavaa. Viimeisenä päivänä pääsin rajatarkastukselle Tornioon ja vilahdimpa YLEn paikallisuutisissakin :) Kotiin tullessamme ajoimme länsirannikkoa alas, yövyimme Vaasassa hotellissa ja poikkesimme sukuni kotikonnuille Ylihärmään katselemaan, löytyiskö vanhoja sukutalojamme vielä. Oli ihanan virkistävää käydä edes jossain kaukana kotoa.

Kesällä aloitin myös kesäklinikan Saaren tuotantoeläinsairaalalla, tein 2 viikkoa tulevan vuoden opinnoista jo etukäteen. Kesällä en siis mennyt ollenkaan töihin, kun tarkoitukseni oli myös saada lisuria eteenpäin (huonoin tuoksin :D). Kesällä saa ennen 5. vuotta tehdä 2 tai 4 viikkoa tietyillä klinikoilla opintoja. Jos tekee 2 viikkoa, saa ne lomaksi tulevan lukuvuoden ajalle, jos tekee 4 viikkoa, saa lisäksi praktiikkaoikeudet 2 viikkoa aiemmin. Mietin, että olisin tehnyt 4 viikkoa, mutta loppujen lopuksi kesälomaa olisi jäänyt sen verran vähän jäljelle lomailuun ja lisurin tekoon, että päädyin 2 viikkoon. Halusin kuitenkin myös latailla akkuja alkavaa klinikkavuotta ajatellen. Kesällä treenailin myös koiriani ja herra H pääsi vepessä avoimeen luokkaan :) Kävin myös hoitelemassa ihanaa vuokrahevostani, jolla en tosin ole vielä uskaltanut ratsastaa välilevyepisodin jälkeen. Se nimittäin meni lopullisesti erään tiukan istuntatunnin jälkeen.. Samaten teloin nilkkani kesällä ja meninkin jonkin aikaa kyynärsauvoilla, nyt vasta nilkka alkaa olla normaalin tuntuinen ja taipua kuten ennen.

Ja yksi parhaista hankinnoistamme oli meidän oma pieni soutuveneemme, alias "Kippo" 💗 soutelimme eväiden kera kesäpäivinä ja nautimme vain olemisesta.

Syksyllä alkoikin rankka klinikkavuosi, ja täytyy nyt sanoa, että syksyllä kertyi melkoisesti univelkaa. Luentokurssit on niin erilaisia, jos ei aamulla jaksa nousta, niin ei välttämättä tarvitse olla kasilta koulussa. Mutta nyt, joka aamu 7.30-8.30 klinikalla riippuen paikasta, ja välillä päivät venyivät pitkiksi. Mutta silti: olen niin onnellinen, että olen tässä pisteessä nyt :) klinikkavuosi! Tätä on odotettu ja pelätty! Syksy on tosiaan nyt takana, olen ollut pehmytosakirurgialla, hevossairaalalla, tuotantoeläinsairaalalla, yleispoliklinikalla, päivystämässä, patologialla, diagnostisella kuvantamisella sekä valinnaisviikoilla Tammiston eläinsairaalalla :) Olen sekä oppinut paljon ja tajunnut myös,kuinka vähän osaan. Olen innoissani, että puolet on jo takana, sekä myös kiitollinen, että puolet on vielä edessä. Meille on sanottu, että kevään aikana meistä kasvaa jo paljon itsevarmempia kandeja, kun syksy vielä menee niin ihmetellessä kaikkea. Toivon todella näin olevan. Vielä en olisi todellakaan valmis aloittamaan itsenäisesti töitä eläinlääkärinä.

Eräs korkea näköalanyppylä lähellämme

Eli takana on vuosi, joka on ollut täynnä iloja ja suruja, se on ollut rankka ja antoisa, olen myös saanut uusia ystäviä ja olemassa oleviin ihmisiin tuntuu,että välini ovat syventyneet entisestään. Joten kiitos vuosi 2016, annoit ja otit paljon, ja kiitollisena hyvästelen sinut ja toivotan seuraavan vuoden tervetulleeksi! Se onkin toivottavasti täynnä mahtavia asioita ja odotuksia :) Toivon, että siitä tulee juuri niin mahtava vuosi kuin odotan!