Haaveilua ja sen semmosta

Mä taas täällä, heippa, höpisen tosta mun kandiutumisesta, kuinka lapsellista :P Mut koska ajattelin järjestää ELK-kahvit perheen ja sukulaisten kesken kesän aikana, niin rupesin miettimään kaikkia koristeita, kakkuja ym. teemaan. Mä rakastan pihajuhlia ja niiden järjestämistä. Ikinä en ole ollut mikään keittiövelho tai leipuri hiiva, mutta kesäjuhlia rakastan :) Muutamia tässä on tullut järjestettyä, ja pikkuhiljaa siitä leipomisesta, kodin laittamisesta ja muusta oheistoiminnasta alkaa nauttimaan. Viimeisimmistä juhlista onkin nyt aikaa, joten tässä tulee hyvä syy juhlia! Mikäs sen ihanampaa, kun ovet pihalle asti auki, kukkia pöydälle, kahvin ja pullan tuoksu, kakun leikkaus, puheen sorina <3 Aurinko paistaa ja pihalla leijuu vastaleikatun nurmen tuoksu! Parhautta.

Joten hyvin valmisteltu on puoliksi tehty, eli kaikkihan alkaa ainakin mulla siitä, että valitsen sopivan kakun :) Juustokakku on tällaiselle tunarille niin sopiva ja helppo valmistaa, plus yleensä se on sopivan raikas ja maistuu monelle. 

Tää Kinuskikissan kevyt mansikkakakku vaikuttais aika kivalta, jos käyttäis keksipohjaa: 

Mansikkakakkuhan niin kuuluu kesään! Mansikkakermakakkuhan olisi ihan perinteinen klassikko, mutta en mää sellasta osaa tehdä :D Raparperejakin alkaa olla kohta, meilläkin yksi puska tuolla kasvaa, ja mietin kanssa jotain raparperihommelia, vaikka tätä, Kinuskikissan raparperiansa:

 Musta kuoriutuu kesäisin aina oikea romantikkoa, tälläkin hetkellä istun röyhelöhame ja pitsipaita päällä ja haaveilen kaikesta haalean vaaleanpunaisesta, valkoisesta, pitsistä, röyhelöistä ja kaikesta ihanan tyttömäisestä.

http://www.lahetakukkia.fi/tuotekuvat/basic/21.jpg

Harmi kun omenapuu kukkii niin aikaisin ja niin vähän aikaa, olisi ihana järjestää juhlat kukkivien omenapuiden alla....

http://www.meidantalo.fi/sites/meidantalo.fi/files/styles/node_default/public/main_media_story/pihajuhla_0.jpg?itok=8QIF5oLm

Voisihan nää kakkukestit toki pitää nyt hyvissä ajoin, mutta mulle on tärkeää itselleni, että todistus olisi saapunut postissa, se jotenkin konkretisoi kaiken :)

http://25.media.tumblr.com/tumblr_loajzeEepo1qzj88yo1_500.jpg

http://media-cache-ec0.pinimg.com/237x/e9/58/78/e95878279fbdd9b9ff7472fbddd043f5.jpg

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0Wdibxuc5QmO4IqFhNhQtnvicbDyBd0_UNcpXP4IXm3NgQyvlwBHMHuICWCEMwVOrdQw25DS2f9nn9NDQNn93SEtHrU0N7-E-h6T5NhB730iW6bNeXRWhfEDtyV6u-lS22LTRMEydvJA/s1600/juhlat13.jpg

Onneksi syreeni kukkii vähän myöhemmin kuin omenapuu, jospa tekisikin syreenikimppuja, jotka tuoksuvat aivan taivaalliselle...

http://thumbs.dreamstime.com/x/bouquet-lilac-9531516.jpg

Ja mun kestosuosikkini, lilja... Kukka, joka on ollut mukana elämäni monissa käänteissä, niin iloisissa kuin surullisissakin. Jos tatuoinnin ottaisin (äiti, en ota :D ) niin liljan tatuoisin itseeni. Kukka, joka mm. on ollut sekä hääkimpussani että isäni hautajaisseppeleessä.

https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSunvcNRTIoknxSQV1RQKQ306I880QmydUt4QyEt4BPP04nL7T72A

Tämä oli myös ensimmäinen kukka, joka kukki pihallamme, kun muutimme tänne Kotiin. 

No mutta nyt tää meni ihan kukkafiilistelyiksi, mietin sitten vielä, miten sitä sitten koristelisi, ja tällaisia ihanuuksia löytyi netistä: 

http://www.kuaike.co/wp-content/uploads/2015/05/flowers-in-champagne-glasses-centerpiece-with-ideas-and-wedding-flower-centerpieces.jpg

Okei, vähän liian hääteemainen, mutta toisaalta miksipä ei, jos poimisi laseihin ja lasimaljakoihin kukkia ja laittais ympärille jotain nauhaa tms.

http://www.unitedwithlove.com/wp-content/uploads/2011/06/Virginia-Burlap-Babys-Breath-Wedding-Floral-Centerpieces.jpg

Ai että, tästä seuraavasta kuvasta tuli mieleen, että meidän ulkorakennuksen vintiltä löytyi ilmeisesti ihan oikeita, vanhoja kahvipapusäkkejä ym.! Tartteekin muistaa pistää ne pesuun, koska ne oli hienoja! Vois tehdä vaikka tyynynpällisiä tai jotain :)

http://apaperproposal.com/images/decor/burlap-overlay.jpg

Mut ai että kun pistää ärsyttämään, mun kaksi kesää sitten istuttamani malvat eivät ole lähteneet kasvuun kuin yhdessä kohtaa pihaa :( Tein hienon malvapenkin, mutta ilmeisesti tuo herra H viime kesänä ollessaan pentu tuhosi kaikki. Kiva. Malva kun on sellainen, että pari kesää menee helposti, ennen kuin se on täydessä loistossa. Mutta en luovuta, pakko ostaa uusia, koska nämä ovat aivan ihania... 

http://scontent-a.cdninstagram.com/hphotos-xfa1/t51.2885-15/917167_747134618686902_431000723_n.jpg

Ja tällaisen kun saisi onnistumaan, kärhöjä ja heinäseiväsaitaa <3 <3 <3 Mutta tämä ei täksi kesäksi ehdi, josko sitten kun valmistun lisensiaatiksi :)

http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/1/101309/1344156952_img-c8f8ba6d8b5d8c794ac005217ff92101.jpg

Oi että, kun jo pääsisi tekemään ja valmistelemaan kaikkea tällaista! Mutta eiköhän se odotus sitten palkita :)

Lämpökamerointia!

Oo, jos en ole jo tarpeeksi hehkuttanut opiskelua (no muutama poikkipuolinen sana siellä täällä, myönnetään), niin nyt kyllä täytyy sanoa, että mikään ei meidän koulua lyö laudalta :) Nimittäin missä muussa opinahjossa mä saan lämpökameralla vapaasti treenailla koirien ym. kuvaamista? Tämä harjoittelu liittyy tuleviin opiskeluihin. Ihan mielettömän hauska vehje! Ja ennen kaikkea hyödyllinen: herra A:n kipeästä selästä johtuva puoliero takajaloissa näkyi selkeästi lämpötilaeroina jaloissa. Ongelmat taitavat vahvasti olla enemmän lihaksistossa kuin polvessa, tai sitten toki on mahdollista, että kipeä polvi rasittaa koko jalkaa, tai kipeä selkä rasittaa polvea ja jalkaa. Syytähän tällä ei löydetä, mutta oireileva kohta on helppo paikallistaa :) 

herra H ja hehkuvat silmät :D

vasen terve puoli

oikea oireileva puoli

Vakavasti olen miettinyt tällaisen hankkimista sitten itselleni, kun valmistun. Aiheesta on tehty mm. väitöskirjakin (Mari Vainionpään väitös, löytyy e-thesis-palvelusta) ja lämpökameran hyödyt ovat varsin suuria etenkin kipeiden eläinten ja esim. kissojen kuvaamisessa. Lämpökameralla voidaan löytää kipeän ja tulehtuneen kohdan lisäksi vaikka neurologisista ja vaskulaarisista muutoksia johtuvia kylmempiä kohtia ja vaikka kasvain. Jos koira käyttää epätasaisesti kehoaan, voidaan sekin huomata vaikkapa kuvaamalla tassunjäljet lattiasta! Ihan tosi!

Jos koira seisoo epätasaisesti maassa/lattialla, voidaan se nähdä tassun jättämästä lämpöjäljestä. Tää on niin scifiä ettei tosikaan! Tulee lähinnä jokin predator-leffa mieleen :D Mutta aivan mahtavaa!

Noin muuten, kesää tässä odotellessa. Nyt on viikon vapaa meneillään ja sitten pitäisi suunnata kohti teurastamoa kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen alkaakin työt. Nyt on aika vierähtänyt puutarhahommia tehdessä, aivan ihanaa aivojen narikkaan heittämistä <3

Koirat on heittäny talviturkin ja molemmat viihtyy vedessä, tuo nuorempikin, vaikka viime kesänä vesi oli aivan kamalan ällöttävä elementti hänen mielestään.

Toivottavasti teillä on lomaa kesällä tiedossa tai ainakin mieluisaa tekemistä! Mä tässä rupean pakkailemaan 3. vuoden kirjoja ja muistiinpanoja pikkuhiljaa pakettiin, ja sitten jossain välissä olisi tarkoitus vähän kertaillakin tärkeimpiä juttuja. Esimerkiksi ompeleiden tekemistä :D (ei kyllä tässä ole Singer laulanut...)

Joo, tarttee vielä vähän harjoitella ennen kuin musta kirurgi tulee... No mut ekaksi kerraksi ihan ok. Onneksi 4. tulee harjoteltua lisää.

Äkkiä nää vuodet vaan menee. 3 vuotta jo hurahtanut, uskomatonta.

Maailma on auki kaikille

Osa on saanut 3. vuoden opinnot päätökseen ja osalla, kuten minulla, on muutama pakollinen enää edessä. Kandiopinnot ovat kohta takana ja siirrytään lisensiaattiopintoihin. Lukujärjestyksetkin ensi vuodelle on jo julkaistu, ja pikkuhiljaa sanomme hyvästit EE-talolle ja siirrymme pieneläinsairaalan tiloihin. 

Juhlimme taas yhden aikakauden päätöstä opiskeluystävieni kanssa, ja jälleen taas ainakin itselläni tulevaisuus ja siihen kuuluvat suunnitelmat tulivat kurkkimaan mieleeni. Olen jotenkin todella otettu siitä, että ympärilläni on tällä hetkellä rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä päätöksiä ja toteuttaa unelmiaan. Yksi oli vaihtarina Ruotsissa vuoden ja matkusti palattuaan Thaimaahan, toinen lähtee näillä hetkillä Kiinaan opiskelemaan ja kolmas lähti Islantiin. Oma ahtautunut maailmankuvani on järkknyt pikkuhiljaa, kun ihmiset lähtevät matkoilleen intoa täynnä ja palaavat sieltä onnea hehkuen. Elämää, ja hyvää sellaista, voi olla muuallakin kuin Suomessa? Itse olen siis matkustellut todella vähän, eikä se oikeastaan johdu siitä, että ei olisi kiinnostanut. Elämäntilanne on vain ollut aina sellainen, että ei ole voinut lähteä. Pikkuhiljaa sitä on jäänyt kiinni ajatukseen, että ei täältä tarvitse mihinkään lähteä. Ehkä sen takia, että ei harmittaisi niin paljoa?

Nyt kuitenkin ajatus lähtemisestä jonnekin on alkanut kiehtoa, enemmän ja enemmän. Ei mitään tusinaturistilomaa, vaan joko lähtisin opiskelumerkeissä vaihtoon hetkeksi jonnekin tai sitten mieheni kanssa ihan itse suunnitellulle lomalle. Tällä hetkellä toivon eniten, että 5. vuonna olisi mahdollista lähteä kuukaudeksi pariksi jonnekin muualle vaihtoon. Kielisyistä ajattelin Englantia, vaikka esim. Saksa, Itävalta tai Hollantikin kiehtoisivat. Luulen kuitenkin, että jotta opiskelusta saisin jotain irti, olisi turvallisinta mennä maahan, jossa energiaa ei kuluisi vieraan kielen ihmettelyyn. Vaikka varmasti englantiahan joka paikassa nykyään puhuttaisiinkin. 

Toinen alustava puhe on meillä ollut ns. "leikkelyloma" Intiaan. Opiskelijoille järjestetään mm. Intiassa mahdollisuuksia leikata katukoiria (steriloinnit ja kastroinnit), siellä saa hyvää kokemusta ja ohjausta. Ilmeisesti pituus on n. 10 päivää ja kaikista parastahan sitä olisi lähteä tutulla porukalla. Ongelmana omalla kohdallani on koirien hoito, koska mieheni työpäivät ovat todella pitkiä ja koirille tulisi harmillisen pitkiä yksinoloja. Mutta olen päättänyt, että jos vain muulla tapaa lähteminen jonnekin on mahdollista, on koirien hoito sellainen asia, joka on vain saatava järjestymään!

Joten tällaisin fiiliksin kohti kesää ja vikoja opiskeluvuosia! Maailma on todella auki kaikille, jotka haluavat matkustaa. Harmi kun tämä kesä menee niin töissä kiinni, että ei ole mahdollista tehdä mitään reissua, mutta kieltämättä olen kiitollinen siitä, että töitä on arvostetussa paikassa. 

Ihanaa kesän odotusta kaikille! :)

"Niin missä se imusolmuke tuntuu...?"

Kevään viimeinen kurssi vetelee viimeisiään, muutama luento ja muutama harjoitus, sitten se olis niinku siinä (paitsi ne teurastamot....). Tänään oli yleistutkimusharjoitus, jossa tehtiin yleistutkimus koirillemme. Otin "vapaaehtoiseksi" herra A:n. Tai luulen, että minkälainen loma vaan herra H:sta on A:lle luksusta ja poika oli oikein mielellään opiskelijoiden kopeloitavana :)

Tällä viikolla on ollut myös hevosten yleistutkimusharjoitus, hevosten käsittely- ja lääkitsemisharjoitus, laboratorioharjoitus (veri- ja virtsanäytteelle) sekä vuorovaikutusharjoitus. Vuorovaikutusharjoituksessa harjoittelimme pienryhmässä kohtaamaan asiakkaana eläinlääkärin ja toisinpäin, eläinlääkärinä asiakkaan erinäisissä vaativissa tilanteissa. Oli todella opettavaista, vähintääkin tuli uusia piirteitä vähän etäisemmiksi jääneistä opiskelukavereista esiin, ja siis hyviä piirteitä. Kyllä on hienoja eläinlääkärin alkuja tässä kasvamassa, ei voi kun ihmetellä nuorten ihmisten suurta kypsyyttä hoitaa vaikeita tilanteita. Vuorovaikutusharjoitus oli itselleni vaikea, kun en ole mikään näytttelijä ja jouduin muutenkin luonteelleni vaikeaan tehtävään mukaan, mutta se opetti kyllä paljon ja pisti miettimään tulevia asiakaskohtaamisia. Tätä on niin paljon puitu opiskelutovereideni kanssa, että tällä hetkellä en jaksa siitä tämän enempää kirjoittaa, muuta kuin näitä saisi kyllä olla enemmän, tai ylipäätään keskustelua eläinlääkärin henkisistä ja sosiaalisista ominaisuuksista. Harjoitusta vetänyt eläinlääkäri kovasti toivoi, että tiedekunnassa keskityttäisiin enemmän vaalimaan meidän empaattisuutta ja eläinrakkautta, eikä niin että meistä tehdään tunteettomia koneita. Pistää kyllä miettimään omia suunnitelmia 5. vuodelle, kun ollaan klinikalla. Jos opettajat eivät ole osaavia opettamaan, niin pitäisikö lähteä merta edemmäs kalaan jonnekin, missä on vielä niitä ihania vanhoja partoja, karismaattisia ja sympaattisia vanhoja miehiä opettamassa "tyttösille", kuinka skalpellia pidetään kädessä :) Koska kuulemma vielä joskus meidänkin tiedekunnassa oli tällaisia opettajia, ja silloin vielä ihmisistä kasvatettiin rohkeita mutta herkkiä, jämäköitä mutta ystävällisiä. 

Yleistutkimusharjoitus tänään oli kiva, mutta vielä on käsien herkkyydessä paljon opeteltavaa. Imusolmukkeet lumpsahtelevat sormien välistä ja pulssit katoilevat, koirat ovat ilmeisesti kuolleita kun ei hengitysääniäkään kuulu ja palpoidessa sormiin tuntuu vaan tasaista massaa. Mut kai nämäkin tulevat jossain vaiheessa paremmin tutuiksi! :D

Mut nyt nukkumaan, väsyttää ihan pikkasen ja viikonloppuan on tiedossa äitienpäivää kera hevostelun :)