Osa on saanut 3. vuoden opinnot päätökseen ja osalla, kuten minulla, on muutama pakollinen enää edessä. Kandiopinnot ovat kohta takana ja siirrytään lisensiaattiopintoihin. Lukujärjestyksetkin ensi vuodelle on jo julkaistu, ja pikkuhiljaa sanomme hyvästit EE-talolle ja siirrymme pieneläinsairaalan tiloihin.
Juhlimme taas yhden aikakauden päätöstä opiskeluystävieni kanssa, ja jälleen taas ainakin itselläni tulevaisuus ja siihen kuuluvat suunnitelmat tulivat kurkkimaan mieleeni. Olen jotenkin todella otettu siitä, että ympärilläni on tällä hetkellä rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä päätöksiä ja toteuttaa unelmiaan. Yksi oli vaihtarina Ruotsissa vuoden ja matkusti palattuaan Thaimaahan, toinen lähtee näillä hetkillä Kiinaan opiskelemaan ja kolmas lähti Islantiin. Oma ahtautunut maailmankuvani on järkknyt pikkuhiljaa, kun ihmiset lähtevät matkoilleen intoa täynnä ja palaavat sieltä onnea hehkuen. Elämää, ja hyvää sellaista, voi olla muuallakin kuin Suomessa? Itse olen siis matkustellut todella vähän, eikä se oikeastaan johdu siitä, että ei olisi kiinnostanut. Elämäntilanne on vain ollut aina sellainen, että ei ole voinut lähteä. Pikkuhiljaa sitä on jäänyt kiinni ajatukseen, että ei täältä tarvitse mihinkään lähteä. Ehkä sen takia, että ei harmittaisi niin paljoa?
Nyt kuitenkin ajatus lähtemisestä jonnekin on alkanut kiehtoa, enemmän ja enemmän. Ei mitään tusinaturistilomaa, vaan joko lähtisin opiskelumerkeissä vaihtoon hetkeksi jonnekin tai sitten mieheni kanssa ihan itse suunnitellulle lomalle. Tällä hetkellä toivon eniten, että 5. vuonna olisi mahdollista lähteä kuukaudeksi pariksi jonnekin muualle vaihtoon. Kielisyistä ajattelin Englantia, vaikka esim. Saksa, Itävalta tai Hollantikin kiehtoisivat. Luulen kuitenkin, että jotta opiskelusta saisin jotain irti, olisi turvallisinta mennä maahan, jossa energiaa ei kuluisi vieraan kielen ihmettelyyn. Vaikka varmasti englantiahan joka paikassa nykyään puhuttaisiinkin.
Toinen alustava puhe on meillä ollut ns. "leikkelyloma" Intiaan. Opiskelijoille järjestetään mm. Intiassa mahdollisuuksia leikata katukoiria (steriloinnit ja kastroinnit), siellä saa hyvää kokemusta ja ohjausta. Ilmeisesti pituus on n. 10 päivää ja kaikista parastahan sitä olisi lähteä tutulla porukalla. Ongelmana omalla kohdallani on koirien hoito, koska mieheni työpäivät ovat todella pitkiä ja koirille tulisi harmillisen pitkiä yksinoloja. Mutta olen päättänyt, että jos vain muulla tapaa lähteminen jonnekin on mahdollista, on koirien hoito sellainen asia, joka on vain saatava järjestymään!
Joten tällaisin fiiliksin kohti kesää ja vikoja opiskeluvuosia! Maailma on todella auki kaikille, jotka haluavat matkustaa. Harmi kun tämä kesä menee niin töissä kiinni, että ei ole mahdollista tehdä mitään reissua, mutta kieltämättä olen kiitollinen siitä, että töitä on arvostetussa paikassa.
Ihanaa kesän odotusta kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti