3. luukku

"Harrastaako lähipiirisi, perheesi ja ystäväsi myös hevosia? Miten he suhtautuvat harrastukseesi?"

Ihania kysymyksiä, näihin on tosi kiva vastailla ja myös lukea muiden vastauksia! :)

Hevoshulluuteni on peruja perheeltäni. Äitini on ollut aina eläinrakas, ja häneltä ainakin olen saanut dominoivat hevos- ja koirageenit :D Siskoni kävi myös ratsastamassa, ja hänen hevoskuvia katseltuani pienenä iski minullekin hevoskuume: halusin ratsastamaan! Isoisäni (äitini puolelta, en koskaan päässyt häntä tapaamaan) kasvatti suomenhevosia ravipuolella ja oli kuulemma mahtava hevosmies henkeen ja vereen! Onneksi perheeni on ollut samanlainen eläinrakas kuin minäkin :)

Isoisä kasvattamansa suomenhevosoriin kanssa.

Ystäviini on kanssa jostain syystä valikoitunut aina hevosihmisiä, vaikka olisin tavannut heidät jossain ihan muissa ympyröissä! Yksi ihana muisto on viime talvelta, kun kävimme opiskelukavereideni kanssa ratsastamassa issikoilla :) Aina on löytynyt tallille seuraa, ala-asteella tosiaan aloitin ratsastamisen silloisen parhaan ystäväni kanssa, yläasteella kävin kahden eri ystävän kanssa talleilla hoitamassa heppoja, ja lukiossa tutustuin nykyiseen mieheeni, jonka siskosta sainkin yllättäen ratsastusseuraa tunneille :) Ja tietenkin mieheni koulutus hevosmieheksi aloitettiin heti, kun sain hänet kosketusetäisyydelle hevosista :D Sitten yliopistossa opiskelukaverini perheellä (entisen alan opiskelut) oli oma talli, jonne pääsin ratsastamaan, ja työelämässä työkaverini ovat olleet kanssa hevosihmisiä, toisella oli oma hevonen (jolla kanssa pääsin ratsastamaan!) ja toisen tädillä oli omia issikoita. Ja luontaisesti nykyisen alan opiskelukavereista suurin osa on jälleen kerran hevosihmisiä henkeen ja vereen :) Eli näköjään se kemian sääntö, että samanlainen hakeutuu samanlaiseen seuraan, pitää täysin paikkansa!  Tai sitten tässä asiassa on vaan ollut ihanan hyvä tuuri :)

Kaverin kanssa valjakkoajoleirikisoissa!

Issikoimassa :)

 Ja tosiaan, miehestäni tuli kelpo hevosmies, kuten kuvista näkyy :)