"Mikä on ollut parhain/kaunein/ihanin kokemuksesi hevosen kanssa?"
Huih, vaikeita kysymyksiä :) Jotta en toistaisi itseäni ratsastuksen aloittamisen ihanuudesta ja toisaalta Vermossa työskentelyn annista, niin sanonpas tähän vaikka, että ihanimpia kokemuksia hevosten kanssa oli vastasyntyeiden (tai eivät ne kaikki ihan vastasyntyneitä olleet) varsojen hoitokurssilla :) Kyseinen kurssi kuuluu vaihtoehtoisiin opintoihin meillä. Kurssi järjestettiin viime keväänä, ja tarkoituksena oli varata tietty määrä vuoroja aina ryhmittäin, ja jos hevossairaalalle Viikkiin tuli hätätapauksia, soitettiin ryhmä paikalle (3 ihmistä) ilta- tai yövuoroon arkena, tai päivävuoroonkin viikonloppuna. Helpoimmassa tapauksessa lähinnä autoimme varsoja emän nisälle, tai vaikeimmissa tapauksissa kääntelimme ns. patjavarsoja kyljeltä kyljelle, pidimme rinnan päällä letkuruokinnan ajan, tai autoimme ylös nisälle ja pissimmistä ja kakkimista varten. Joillekin laitettiin tietyin väliajoin esim. glukoosiliuosta kanyylin kautta suoneen. Jos oli hiljaista, saimme rapsutella, harjailla ja ruokkia myös mammoja, joista suurin osa suhtautui varsojen ympärillä pörrääviin opiskelijoihin todella myönteisesti :)
Varsojen kanssa pelaaminen oli kyllä uskomattoman ihana kokemus, vaikka se oli välillä äärettömän raskasta! Sellainen tyyliin kuukauden vanha, vahva suomenhevosorivarsa heittäytyessää oikein itsepäiseksi oli melkoisen haastava saada suuntaamaan nokkansa juuri siihen suuntaan, mihin oli tarkoitus :) Välillä jouduttiin kaatamaan patjalle varsoja kyljelleen, kun toisilla oli kipsit etujaloissa, jotta koukistusjäteiden jäykkyyttä saatiin hoidettua. Nämähän raukat eivät osanneet kaikki ollekaan mennä maate. Ja säälittäviähän ne olivat, kun kipsit jaloissa marssivat kuin sotilaat pitkin karsinaa :) Näiden ylössaaminen oli kanssa välillä melkoisen mielikuvituksellinen operaatio :) Joitakin tammoja jouduimme lypsämään, kun varsa oli liian heikko imeäkseen itse. Tässä yksi netistä löytynyt kuva patjavarsasta.
Kaiken kaikkiaan ihana ensimmäisen vuoden kontakti eläviin eläimiin, ja tunnelma öisessä tallissa oli välillä ihanan rauhoittava! Ja sitten aina, kun jotain tapahtui, piti olla eläinlääkärin tai hoitajan selän takana uteliaana kurkkimassa :) Hurja oli yksikin ähkyleikkauksesta toipuva hevonen, tärisi karsinassaan leikkauksen jälkeen, ja tippapussin tilavuus oli varmaan 100 l, ja antibioottiruisku oli kokoa ydinkärki...! Hieman kokoeroa havaittavissa pieneläinpuoleen verrattuna! Mutta ilmeisesti se toipui ihan hyvin :)
Tässä oli taas yksi vahvistus sille, että oikealla alalla ollaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti