Heihei lehmät osa 2

Nyt on sitten maatilaharjoittelut tehty, ja seuraavan kerran luultavimmin näytän naamaani navetassa vasta klinikkavuonna. Oli kyllä piristävää käydä sikalaharjoittelun jälkeen vielä navetassa. Olin jo unohtanutkin, miten leppoisia lehmät ovat, uteliaita ja kiireettömiä. Navetassa on hiljaista, muutama "muu" välillä kuuluu hurinan ja heinänsyönnin lomasta. Paitsi vikana päivänä, kun yksi hiehoista oli tulossa kiimaan, ja se huusi sydäntäriipivästi sonnin perään... Luulisi, että ääni olisi jo lähtenyt, mutta ei :D

Tämä ihana ruskea rouva oli tuttu sksyltä 2013,
ja ihan samanlainen pääntarjoaja kuin
silloinkin <3 Tätä jäi silloin ikävä, ja jäi
nyt taas kova ikävä!

Sikalassa päin vastoin oli kovempi meteli, etenkin porsaat ääntelivät todella kovaa, ja isommat siat välillä tappelivat joutilaspuolella. Ilma oli todella pölyinen, yskin viikon verran sikalasta kotiuduttuani ja keuhkoputket olivat arkoina. Niistin pölyistä limaa joka päivä ja välillä silmiä kutitti. 

Sikalassa näki myös paljon enemmän kaikkia erilaisia muutoksia eläimissä, kuin navetassa. Hännänpurentaa, ripulia, polvivaurioita, silmävaurioita, verikorvia, paiseita, niveltulehduksia, lapahautumia. Navetassa lähinnä silmiin pisti polvivauriot, lievät vedinvauriot muutamilla ja joillain lehmillä lantaisempi takaosa. Kummassakin paikassa kuitenkin eläimistä pidettiin hyvää huolta, niitä lääkittiin ja niiden kunto tarkistettiin päivittäin. Kummassakin paikassa eläimillä on ns. minimioltavat, eli sikalassa käytössä oli porsitushäkit ja esim. tilaa välikasvattamossa juuri minimivaatimusten verran. Navetassa käytössä oli parret ja vasikoille yksittäiskarsinat, mutta plussaa lehmien pitkä laidunnuskausi. Kummassakin paikassa eläimet olivat kuntoluokaltaan keskimäärrin hyvässä lihassa, tottakai laihempia ja vähän paksumpiakin mahdtui joukkoon. Tietysti hoito vaikuttaa paljon eläinten vointiin, mutta tässä tapauksessa kaksi erilaista paikkaa, joissa eläimistä pidetään ihan hyvin huolta, ja silti ero eläinten ulkonaisessa voinnissa oli silmiinpistävä. 

Tästä sonnivasikasta meinannut saada
kuvaa, kun oli niin kauhea vauhti päällä!

Mutta jos ei nyt ihan synkistellä, niin sikalasta jäi lämmin muisto porsaiden kanssa puuhastelusta :) Opetin isommat, kohta puoliin vieroitettavat siihen, että ruokaa jakaessani vihelsin ovelta. Sikahan on semmoinen, että porsaskatraasta yksi vahtii kun muut nukkuu. Kun oven avaa, tämä yksi "haukahtaa" ja kaikki säpsähtävät hereille. Riippuen sitten yksilöistä ja kohtelusta, ne enemmän tai vähemmän sinkoilevat karkuun. Etenkin vieras ihminen aiheuttaa suuremman pakoreaktion. Aikani katseltuani tätä stressaantunutta sinkoilua ajattelin, että jos vihellän ovelta, ne tajuaisivat, että mitään pahaa ei ole tapahtumassa, mua ei tarvitse pelätä ja ruokaa olisi tulossa. Tämä osalle pesueista toimikin tosi hyvin, ne rauhoittuivat selvästi, mutta tosin osa alkoikin hengailla siinä ruokakipon päällä niin, että en meinannut saada puuroja kaadettuja ilman, että kaikki oli porsaiden päällä :D

Navetasta ykköseksi pääsee kaksi poi'itusta, ihan ehdottomasti. Toimiminen isojen eläinten kanssa onnistuneesti tuo kyllä itseluottamusta. Lehmät ovat kyllä hauskoja tyyppejä, osaavat jäynäillä kun isäntä on pois navetasta ja harjottelijatyttöset ovat navetasta vastuussa :D Juoksentelevat pitkin navettaa, menevät uudelleen lypsyasemalle, kääntyvät väärään suuntaan, eivät liiku parresta ja jäävät ihmettelemään kaikkea mahdollista matkan varrelle. Ihania persoonia :)

Aamulla syntynyt lehmävasikka oli
iltasella jo näin pirteä!:)

Kyllä vaan olisi hienoa, jos ihmiset olisivat valmiita maksamaan enemmän kotimaisesta ruuantuotannosta. Olen käynyt sikalassa, jossa sioilla oli ruhtinaallisesti tilaa, niitä ei pidety häkeissä ja kaikilla oli kunnon pehkut. Porsaat leikkivät kuin koiranpennun keskenään. Surullista, että tämäkin kyseinen paikka joutuu piakoin pistämään pillit pussiin, koska tuollainen tuotantomuoto on kannamatonta :( Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan. Olisi niin tärkeää pitää tuotanto kannattavana täällä Suomessa, jossa meillä on mahdollisuus vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Täällä on tilanne niin monin verroin parempi kuin monessa muussa maassa esimerkiksi jo eri tautien suhteen. Kun ihmiset vaan tajuaisivat... Oma ratkaisuni on vähentää lihansyömistä omista eettisistä syistäni, mutta ymmärrän, että tämä ei ole kaikille ensisijainen vaihtoehto. Ja tottakai maaseutu on pidettävä kannattavana ja ihmisille on oltava työtä.

Mutta nyt viimeistelemään harjotteluselostusta ja valmistautumaan koulun alkuun :) Ensi viikolla taas reissaamista Viikin ja kodin välillä viitenä päivänä viikossa. Ihan kiva,että on ollut tällainen alkuvuosi, löysempi aikataulu ja ollaan vuosikurssilaisten kesken menty kaikki vähän eri suuntiin. Kuulumisia on ollut kiva vaihtaa, kun kaikilla on ollut ihan eri jutut meneillään. Mutta paluu arkeenkin ja tietynlaiseen päivärytmiin on tervetullutta!