Back in Business :)

Elossa ollaan ja kaikin sielun ja ruumiin voimin yritän palailla takaisin blogimaailmaan. Jonkinlainen irtiotto oli pakko ottaa viime keväänä, oli jotensakin varsin henkisesti raskas kevät, ja tuntui epäreilulta pitää blogia pystyssä, kun a) siihen ei ollut kirjoitettavaa ja b) ainoat aiheet olisivat olleet raskasta narinaa.

Nyt on siis 3. vuoden kevät aluillaan, ja pikkuhiljaa alkaa pienin täräyksin iskea tajuntaan, että meistä ihan oikeasti tulee eläinlääkäreitä! Tämä 3. vuosi on jotenkin hassu vedenjakaja, kun toisaalta käydään läpi sellaisia aiheita, mitkä eivät ainakaan itseäni niin kovasti innosta, kuten epidemiologia ja lihantarkastus, ja toisaalta kohta alkaa pikkuhiljaa ihan oikeasti tärkeät aiheet, kuten farmakologia ja johdanto kliiniseen hevos- ja pienläinlääketieteeseen :) 

Meillä oli tässä alkuvuodesta kiva suht uusi jakso, "johdanto tuotantoeläinlääketieteeseen", jossa siis vietimme viikon Mäntsälässä tuotantoeläinsairaalalla. Pääsimme rektalisoimaan lehmiä, palpoimaan lampaita, ottaaan verinäytteitä sioista ja harjoittelemaan vasikoiden yleistutkimusta, muutamia mainitakseni. Yksi kiinnostavimmista päivistä oli tilakäynnit klinikkavuotta suorittavien 5. vuosikurssilaisten mukana! Ja tsädäm! Siellä se iski, meistä tulee eläinlääkäreitä. For real. 

Navetalla 

Tähän asti kaikki harjoituksemme ovat olleet, no, harjoituksia. Ei ole ollut oikeita potilaita eikä asiakastilanteita. Eläinlääkäri virkamiehenä -kurssilla harjoittelimme haastavia asiakastilanteita näytelmien avulla, mutta, no, se meni aikamoiseksi hihittelyksi :) Lähinnä vaan mietittiin, että ei meistä onneksi näyttelijöitä tule. Mutta tuolla Mäntsälässä yhtäkkiä se "rooli" lävähti vasten kasvoja. Tuossa se seisoo, se tilanomistaja. Se kertoo mikä täällä tilalla on vialla. Se luottaa meihin. Uskoo, että me osataan. Me kuunnellaan, nyökytellään. No, meidän 3. vuosikurssilaisten päässä nyt lähinnä pyöri että "ooh" ja "wau" ja "oho", mutta kandit ja ohjaava eläinlääkäri varmasti kävivät mielessään läpi vaikka mitä, alkaen differentiaalidiagnooseista ja lääkityksistä.

Sitten me siirryttiin sinne potilaiden pariin. Oikeasti kipeitä potilaita. Arvaamattomia. Omistaja kertoo lisätietoa. Hassuja asioita alkaa muistua mieleen aiemmista opinnoista. Ja miten totisilta kandit näyttävätkään! Sitten eläinlääkäri yhtäkkiä sanookin, että lapsukaiset (eli me 3. vuosikurssilaiset), menkääs te nupouttamaan vasikoita, ja kun olette valmiita, niin tulkaa rektalisoimaan noita lehmiä ja arvailemaan, mikä niissä on vialla O.o. Jestas. Tää on nyt sit niinku tapahtumassa. Ja eikun hommiin, aika on rajallinen. Eläinlääkärin ohjauksessa harjoitellaan laittamaan vasikoille rauhoitetta/kipulääkettä nahan alle, lihakseen ja kaulalaskimoon. Vaikeeta ton laskimon kanssa, mutta vitsit, lopulta se onnistu! Pikkuset alkavat nuokahdella ja sitten olisi tarkoitus paikallispuuduttaa n. cornualis eli hermo, joka hermottaa sarven aiheen ihoa.  Opettaja näyttää kerran, ja sitten se olis osattava itse. Mielessä pyörii epämääräinen lehmän pääkallo, niin joo, 1. vuosikurssilla oli osteologiaa, mistä kristasta se opettaja nyt puhukaan?? Mutta kyllä se onnistuu, kuitenkin. Poltinrauta on valmis, ja sitten se pitäisi painaa siihen ihoon. Ja vasikalle on kaikista parasta, että sen tekee kunnolla heti, ja korkeintaan 20 s ajan. Vanhempi kandi vahtii vieressä, että kaikki sujuu hyvin, ja onneksi ensimmäinen kommentti onkin, että "tää näyttää oikein hyvältä". Ja mikä parasta, olin osannut puuduttaa pikkuiset, koska poltinrauta ei tuntunut niillä missään. Sitten vaan toivoin, että kipulääke oikeasti tekee tehtävänsä. 

N. cornualis-block. http://www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/facts/09-003f1.gif

Ja sitten päästiin rektalisoimaan. Oman lehmäni oireet taisivat olla, että ei näytä kiimaa. Ei kun käsi peppuun yhden päivän oppien perusteella (lehmä ei ole onneksi niin herkkä rektalisoinnin aiheuttamille vauroille kuin hevonen). Jaa, tuossa tuntuu lantion reunat, tuossa makkaramainen kohdunkaula. Käsi vähän syvemmälle, haparointia ympäriinsä, ja pikkuhiljaa käteen tuntuu oikea munasarja :) Jotain epämääräistä muistan keltarauhasesta, miltä se tuntuu, ja totean, että tässäpä on selkeä keltarauhanen! Vasenta munasarjaa en löydä, ja lopulta alkaa käydä lehmää niin sääliksi, että lopetan rektalisoinnin. Eläinlääkäri tulee kokeilemaan, ja on samaa mieltä kuin minä: keltarauhanen oikeassa munasarjassa, ja kyllä, lehmällä kiimakierto on käynnissä! Hih! Jotain mäkin osaan!

Rektalisoimassa (ei asiakastila). Ilme on melkoisen keskittynyt :D

Mutta joo, suurin juttu oli se oman roolin sisäistäminen. 2,5 vuoden päästä pitäisi osata hoitaa asiakastilanteet yksin ja ennen kaikkea hoitaa se sairas eläin yksin! Mutta mieletöntä, kyllä noista kandeista vaan paistoi jonkinlainen itsevarmuus läpi, ehkä sen itsekin joskus saavuttaa (tai sitten he osasivat peittää epävarmuutensa todella hyvin). Ja miten hienot opettajat meillä onkaan, jaksavat päivästä toiseen vastailla kysymuksiin, neuvoa, auttaa, opastaa ja vielä kerran auttaa! Onneksi toisaalta meidän ei vielä tarvitse osata. Vaikka nyt huomaa, että paljonhan sitä osaakin :)

Nimittäin mikä tässä kandivaiheen opinnoissa on eniten pelottanut, niin koeobduktio.... Eli saat jonkin eläimen, joka todennäköisesti on kissa, koira, hevonen, lehmä, lammas, vuohi tai sika, ja sun pitää osata määrittää sen kuolinsyy tai se, miksi se on lopetettu. Tätä on jännitetty viimeistään 2. vuoden keväältä asti, kun patologian opinnot alkoivat. Mulla meni alkuun jotenkin tosi huonosti ton patologian kanssa. En vaan tahtonut saada kiinni siitä "punaisesta langasta". Kävin uusimassakin muutaman tentin, vaikka ne läpi menivätkin, koska tuntui, että asiaa on niin paljon, enkä kuitenkaan aloita ajoissa opiskelua koeobduktiota varten. 

Mutta sitten tässä pari viikkoa sitten se koitti. Kädet täristen astelin obduktiosaliin ja toivoin, ettei kohdalleni tulisi ainakaan lehmä, koska en ole koskaan avannut lehmää. Hevonenkin on inhottava, koska sen avaaminen on hidasta ja työlästä. Suolia on, no paljon, ja tärkeää olisi osata määrittää niistä jo heti kättelyssä, että onko asennonmuutoksia tms. Mikä tässä suuressa vuosikurssissa (meitä on nyt 70+) on huonoa, niin juurikin vähäiset käytännönharjoittelut. Ennen kuulemma on päästy obduktoimaan 2-3x enemmän ennen koeobduktiota,mutta nykyään meillä on vain 6 kertaa. Kyllä, 6! Ja se on ihan tuurista kiinni, mitä eläimiä saat avattavaksi. Suurin osa on kissaa ja koiraa, mutta periaatteessa koeobduktiota varten sun pitäisi osata avata myös mikä tahansa muu kotieläin. Ja niissä on eroja. Mutta arpaonni suosi, ei tullut sitä hevosta, vaan koira. Ja helppo sellainen, oikeastaan. Kuolinsyy löytyi melkeinpä heti. Ja teoriakysymyksiinkin osasin jotain sopertaa, joten toivoa on, että se meni läpi! Ja mikä ihaninta, jäi sellainen loppufiilis, että waude, mä oon oppinu ihan oikeasti jotain!

"Voinksmää auttaa jotenkin?"

Sellaisia kuulumisia siis täältä :) Nyt seuraavaksi alkaa "farmakologia ja toksikologia", "anatomia, biokemia ja fysiologia kliinisen työn tukena", "diagnostinen kuvantaminen" ja "johdanto kliiniseen hevos- ja pienläinlääketieteeseen". Lihantarkastukseen kuuluva 2 vkon teurastamoharjoittelu koittaa sitten kesäkuun alussa. Hieman pelonsekaisin tuntein odotan kyseistä jaksoa, koska kuulemma siellä voi tulla eteen aika rankkojakin juttuja. Mutta pääsääntöisesti kuulemma mielenkiintoista. Ja kun sitä itsekin vielä lihaa syö, niin....

Tästä alkaa nyt paisua oikein megapostaus, mutta lyhyesti muita kuulumisia, eli lauma on paisunut yhdellä nelijalkaisella, eli herra H on liittynyt laumaamme :) Herra H on saksanpaimenkoira, mutta suuria ja vahvoja epäilyksia on, että häneen on risteytynyt norjanharmaatahirvikoiraa, koska hänen häntänsä tahtoo olla aikamoisella sykkyrällä koko ajan hyvinkin epäsaksanpaimenkoiramaiseen tyyliin :D Ei mutta ihan vakavissaan, kyllä hän on ihan paperillinen ja puhdasrotuinen. Mitä muuta... Niin joo, olen ihan unelmieni paikassa töissä osa-aikaisesti! :) Ja nyt kesäksi olisi tiedossa töitä kyseiseen paikkaan *kopkop*, toivottavasti ei nyt tule mitään muutoksia siihen.

Herra H ja Herra A.

Mukavaa alkukevättä, ja yritän nyt jaksaa postailla enemmän kuulumisia! Uskon, että se on helppoa koska koulu käy vaan kiinnostavammaksi koko ajan :)