Koiran (vai ohjaajan?) koulutusta osa 1

Tässä on viikonloppu tarkoitus viettää erittäin koiramaisissa tunnelmissa. SPL Itä-Pirkanmaa (yksi saksanpaimenkoiraliiton alaosastoista) järjestää nyt koulutusviikonlopun, jossa tottelevaisuutta kouluttaa Jari Kantoluoto ja peltojälkeä Mika Leskelä. Jos sinulle on nämä lajit vieraita, niin voit käydä lukaisemassa vaikka SPL:n kirjoituksen peltojäljestä, ja samalla tavoin koulutetaan periaatteessa myös erikoisjälki, johon itse tähtään tuon herra H:n kanssa. Tottelevaisuus nyt on yleismaailmallista tottelevaisuuskoulutusta (tunnetta ja tekniikkaa), joka eroaa kuitenkin TOKOsta monen asian suhteen. 

No, anyways, päivä alkoi aikaisin, koska klo 9 piti olla Orivedellä.

Karjaosasto

Erittäin realistinen otos meidän pakkaustaidoista... :D Kaikki
vaan sullottuna muovipusseihin.

Väsynyt liian vähillä unilla päivään lähtenyt koirankouluttaja.

Ensimmäisenä siirryttiin tottelevaisuutta ihmettelemään. Meitä oli onneksi pieni ryhmä, 6 osallistujaa, koska porukka oli pistetty puoliksi. 

Tänään ei tullut kuvia otettua, kun pyysin avecia ottamaan videokuvaa meidän treeneistä. Kantoluodon seminaarissa olin myös viime syksynä ja sieltä tarttui hyviä ajatuksia siitä, mikä se koiran tunnetilan pitää olla. Me ollaan herra H:n kanssa vielä niin alussa, että me keskitymme lähinnä siihen, että koira palkitaan aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan, ja pikkuhiljaa myös tekniikkaa hiotaan sen rinnalla, että koira haluaa työskennellä ohjaajan kanssa. Me esimerkiksi tänään aloitimme vain sillä, että koiraa palkittiin kontaktista. Toisella kierroksella puhuttiinkin sitten mun epävarmuudesta ohjaajana ja siitä, että en ole vahva vaan pyydän ja maanittelen ja lässytän. Se on ihan totta, koska a) olen todellakin epävarma mitä tulee treenaamiseen isomman ryhmän edessä ja b) en ole vielä todellakaan samalla aaltopituudella tuon otuksen kanssa. Ihan eri asia oli lopuksi ottaa vanha herra A kentälle ja vetää sen kanssa tottista, tuli sitten Kantoluotokin kommentoimaan, että hyvältä näyttää. Se oli todella mulle tarpeen ohjaajana, koska vaikka tiedostan omat puutteeni herra H:n kanssa, niin vielä sen sanominen ääneen jotenkin lisää sitä entisestään. Ehkä sen takia, että tajuan sen todella paistavan niin selkeästi ulos. Ja tämä Kantoluodon kommentti oli muutenkin niin lohdullinen, koska se muistutti, että olen onnistunut kuitenkin tuon vanhuksen kanssa. Eli ehkä toivoa on onnistua tuon ipanankin kanssa, koska herra A:n kanssa me ollaan tehty niiiiiiiiiiiin paljon virheitä, että niistä voisi kirjoittaa monta romaania. Ja silti ollaan noustu ja saatu jotain näyttävää aikaan.

Oli toki opettavaista seurata myös muita koirakkoja ja innostava nähdä, kuinka kukin muuttui merkittävästi jo heti toisella kierroksella. Uutta ajatusta toi se, että koira palkitaan rentoudesta, ei patoamisesta. Jos et ole tuttu termin patoaminen kanssa, niin se käytännössä tarkoittaa höyrykattilaa, jossa paine kasvaa. Eli koira odottaa palkkaa, "patoaa" saalisviettiään sitä kohtaan, joka lopulta vapautuu räjähdysmäisesti palkatessa, sitä korkeammalle mitä enemmän koira on itseään padonnut. Niin kuin siis pato, joka pidättää vettä. Näin mulle on opetettu, että koiran pitää padota. Kantoluoto taas opetti erään hyvin vietikkään ja hektisen koiran hetkessä siihen, että koira palkitaankin rentoudesta. Koska patoamalla koiralla menee helposti kuppi nurin ja se menee pois toiminta-alueelta. Koira pitäisi pitää, tai Kantoluodon termein, koiran pitäisi itse oppia pitämään itsensä toiminta-alueella. Hyvin vaikeaa erittäin vietikkäiden malinoisien ja saksanpaimenkoirien kanssa. 

Paljon jäi ajateltavaa, lähinnä sellaista mitä en nyt tämän enempää osaa sanoiksi pukea. Sellaista päänsisäistä kohinaa. Ehkä huomenna osaan kertoa enemmän!

Sitten olikin vuoro mennä jäljelle.

Jälki on tarkoitus tehdä ainakin alkuopetuksessa pellolle niin, että koira voi mennä nenä tarkasti maassa askel askeleelta ja sen työskentelyä voidaan seurata helposti. Jokaiselle askeleelle laitetaan ruokaa. Itse olen tässäkin edennyt ihan liian hitaasti tuo ipanan kanssa, koska olen koko ajan pelännyt pilaavani jäljen. Monihan sanoo, että jälki on helppo pilata. Ja olen senkin virheen tehnyt kahden edellisen koiran kanssa. 

Meidän pisin jälki on tähän mennessä ollut 100 askelta, mutta nyt piti tehdä pidempiä Ekaksi tein 160 askelta pitkän ja ruokana oli tuttu Frolic. Pohjana olikin meille täysin vieras multapelto, yleensä ollaan ajettu rehupellolla ja nurmella. Lopussa olen käyttänyt palkkana pientä rasiaa, jossa nakkeja tai muuta herkkua. Noh.... Tämän nyt sitten meni ihan pipariksi. Ipana on hienosti oppinut assosioimaan tietyt asiat jälkeen ja hienosti käveli pitkän matkan autolta pellolle nenä maassa. Jälki ei sitten mennytkään ihan niin hyvin, vietti laski ja selkeästi ipana ei ollut oma itsensä. Lisäksi olin tehnyt ihan liian tiheää askellusta, ipana haistoi jo heti seuraavan askeleen ja kaahotti mennä osan askeleista yli. Jouduttiin pistämään peli poikki, mut passitettiin pillkomaan parempaa ruokaa jäljelle (koiranmakkaraa) ja seuraavalle jäljelle ei saanutkaan laittaa enää rasiaa. Ja askeleiden piti olla selkeästi pidempiä.

Seuraava jälki menikin sitten siinä mielessä paremmin, että ipana meni todella rauhallisesti askel askeleelta, mutta nyt sitten se menikin liian rauhallisesti. Erikoisjälkeä ajatellen pitäisi kuulemma olla enemmän imua ja menohaluja. No, en tykkää tekosyistä enkä puolusteluista, mutta todellakin olin sitä mieltä, että ipana ei ollut oma itsensä. Normaalisti saan pidätellä sitä ja sillä on todella suuri halu jäljestää, se on ahne kuin mikä ja tykkää käyttää nenäänsä. Mistä tämä johtui? Pitkä päivä takana? Kuuma päivä, paljon lämpimässä autossa istuskelua? Outo peltopohja? Ohjaaja jännitti? Sen nyt opin huomista ajatellen, että askelvälin pitää olla isompi ja jäljellä ainakin tuolla pellolla pitää olla parempi ruoka. Siitä loppupalkan poisjättämisestä en nyt ole varma, jos ipana alkaa olla noin flegmaattinen kuin se tänään oli. 

No joo, pitkä päivä takana.

Vähän väsytti kotimatkalla :)

Jäljeltä tuli kuvia otettua tolla meidän oikealla kameralla, täytyy laitella niitä huomenna tänne :) Saas nähdä mitä huomenna päässä liikkuu, kun odotettavissa on osa 2.

Siihen asti mukavaa lauantai-iltaa, me mennään nyt saunomaan :)