Koiran (vai ohjaajan?) koulutusta osa 2

Luvattuna tämän päivän kuulumisia leiriltä. Sää oli eiliseen verrattuna todella tylsä, satoi koko päivän enemmän ja vähemmän, ja 5h ulkona seisomisen jälkeen alkoi olla jo niin syväjäädytettynä, ettei tosikaan. Hrr....

Tämä päivä oli säästä huolimatta kuitenkin täynnä onnistumisen iloa :) Tottelevaisuudessa pääsin eroon liiallisesta höpöttämisestä ja selkeästi lelun kanssa touhuaminen oli mulle ominaisempaa kuin ruuan kanssa. Tosin tokalla kierroksella herra H meni hieman ylikierroksille, ja tässä kommenttina sitten olikin, että pitää ruualla harjoitella vielä tuota malttia. Mutta vihdoin tuli herra H:nkin kanssa kehuja, että olen tehnyt hienoa työtä. Ihanaa, että se näkyi, vaikka paljoahan me emme ole ehtineet nyt treenata :) Kirjoitinkin autossa pikaisesti listan kaikista aisoista, joita tottiksessa tuli esiin ja nyt toivon, että näillä eväin saisin herra H:n pikkuhiljaa sellaiseen kuosiin, että voisimme alkaa tähdätä BH:seen (palveluskoirien käyttäytymiskoe, joka pitää olla suoritettuna ennen muita palveluskoirakokeita). Malttia kuitenkin, ei Roomaakaan päivässä rakennettu.

Jäljellä meni eka jälki taas pipariksi, ja tässä vaivuin epätoivoon, että olenko yrittänyt edetä liian nopeasti. Kuitenkin tähän asti leirillä jäljet menivät kaikki enemmän tai vähemmän huonosti. Toka jälki tänään sitten ylitti odotukset, vihdoinkin! N. 170 askeleen jälki oli vaikealla pohjalla, kynityllä rehupellolla, jossa kuulemma kaikki koirat taistelevat kovasti jäljellä pysyäkseen. Nyt vaan onnistuin ohjaamaan, en roikkunut liinassa enkä höpötellyt turhia :) Leskeläkin kehui ja nyt jopa herra H näytti siltä, että erikoisjälki olisi joku päivä ihan realistinen tavoite! 

Eilisen toka jälki

Tämän päivän tottista, kävelen tässä takaperin ja herra H seuraa

Ja vastaus otsikkoon, kyllä leirillä koulutettiin enemmän ohjaajaa kuin koiraa, ja hyvä niin :) Koira on meistä kyllä ehdottomasti se nopeampi ja parempi oppimaan. Mun rakas <3