Ruuhka-aivo

Ruuhka päässä kuvaa tällä hetkellä hyvin mun pääni sisäistä kaaosta ja sekamelskaa. Mulla on nyt jokin kirjoitteluvaihe päällä, ja itseni tuntien, se menee jossakin vaiheessa täysin off-asentoon, joten tästä pitäis nyt ottaa ja saada kaikki irti! :) Haluan tehdä kandia, haluan kirjoitella tänne kaikkea järkevää ja vähemmän järkevää (mulla on pari postaus-ideaa jo valmiina), sitten oon lupautunut pitämään yhden koirien raakaravitsemusta koskevan luennon ensi syksynä (ainoa vaan, kun mieli teksisi tehdä se jo nyt valmiiksi), sitten tekisi mieli kirjoitella ylös kaikkea anatomiasta kertausmielessä, pitäisi myös kerrata pitämääni tukiopetusta varten bakteriologiaa ja genetiikkaa, ja ja ja.... Nyt tartteis vihreää ja punaista valoa, ja järjestystä ja itsehillintää. Pääpoliisi, joka näyttäisi tarvittaessa STOP-kylttiä ja päästäisi vain tietyn määrän ajatuksia päästä pulpahtamaan ulos :) Saatan antaa itsestäni nyt ehkä hieman yliaktiivisen kuvan, no, osaan valitettavasti kyllä nauttia myös laiskottelusta.Toisaalta, en voi sille mitään, enkä häpeä myöntää, että olen edelleen aivan mielettömän onnellinen tästä opiskelualastani :) Joku "vanhempi "opiskelija varmasti pyörittelisi silmiään sanoen, että kyllä sä vielä sieltä maahan laskeudut. Voi olla, mutta todennäköisesti en :) Pistäkää vaan naru mun nilkkaan kiinni ja antakaa mun leijua :D Whiiiii.... ! Koittakaa ymmärtää, täti on vihdoin omalla alallaan :) Kyllä tämä tästä varmaan rauhottuu jossakin vaiheessa!

Tähän meidän lähelle on muuttanut muuten tuntemattomaksi ajaksi X ponimamma ja varsa-vauvveli <3 Käytiin tänään kävelemässä siitä ohi, ja voi apua, kuinka ihania ja kilttejä nuo ovat! Näkee kyllä heti, että on pidetty hyvin, antavat rapsutella, eivät näyki eivätkä luimi :) (sori, kuvat otettu kännykällä, siksi huonohko laatu)

Vavveli onkin jo vähän vanhempi, mutta tämä kesän varsa kuitenkin :)

Todella kaunis mamma, olisko new forest, connemara tai walesinponi?

Kyllä on ihanaa, että kävelymatkan päässä on eläimiä ja maaseutua, mieli lepää! Tarjottiin me näille heposille vähän shöytäkin, herra Höperö kikkaili kepin kanssa, ja aiheutti kaaosta ja harmaita hiuksia... Koiruudella on nimittäin polvi sökönä, ja meidän pitäisi yrittää välttää kaikkea, mikä sen voi vielä entisestään hajottaa...  Saksanpaimenkoira nimittäin saa itsensä hajotettua vaikka seisoisi vain paikallaan... Kikkailun tuloksena tuli mun tulevan harjoittelupaikan lemmutkin katselemaan meitä lähempää, en tosin tajunnut ottaa kuvaa silloin, kun olivat rapsutusetäisyydellä... 

Siellä ne lehmät on, jos oikein siristää :)

Mutta nyt taas pitäisi palata tekemään jotakin tuottoisaa :) Nauttikaa vielä näistä viimeisistä ruskapäivistä, ulkona on aivan mielettömän upea väriloisto :)