Doddii, näinhän se sitten kävi, että tauti iski... Voi että harmittaa! Aamuvuoron kävin tekemässä navetalla, ja nyt jouduin ilmottamaan, että pakko olla pois ainakin tämä ilta ja huominen. Kyllä on niin tyypillistä tuuria, kun haluaisin niin paljon mennä! Lehmät ovat niin ihania, nyt jo laumasta erottui muutama persoona <3 Yksi, jota joudutaan taluttamaan lypsylle ja toinen, joka rakasti omaa ääntään! Ja ensimmäisen kerran poikinut lehmä vetäisi lypsyltä päästyään kunnon pukkiloikat utareet heiluen <3 Ei noita voi olla rakastamatta! Nuuhkivat, nuolevat, tökkivät. Hiukset ja vaatteet tuoksuvat navetalle <3 Eli että kylläpä harmittaa olla kipeä :( Ihan tosissaan harmittaa... Tilan isäntä on kyllä äärimmäisen mukava, jaksaa vastailla kysymyksiin, selittää ja jaksaa muistuttaa, että kaikki tekevät alkuun navetalla virheitä. Jopa lomittajat. Eli kun laittaa lypsylaitteen väärin päin pesuun tai sählää ohjainyksikön kanssa, niin ei tarvitse hävetä. Toki toivon, että parin päivän kuluttua en enää sähläisi niin paljoa, mutta kyllä kuulemma pari päivää tottumiseen ainaki menee. Ihana isäntä, jaksaa olla kannustava :)
Mutta, takaisin sairastamaan... Nyt voisin kyllä näyttää koivuniemen herraa kera kansainvälisten käsimerkkien muutamalle virukselle >:(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti