keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Varmat työllisyysnäkymät?

Täällä edelleen sairasvuoteen pohjalla. Olipas ilkeä tauti, aivan yhtäkkiä muuttuikin vatsataudiksi, örf. Tänään on pakko vielä koota voimia, mutta jospas huomenna olisi voimia lähteä takaisin navetalle.

Koska sairaana ei ole muutakaan tekemistä, kuin mm. lukea kannesta kanteen kaikki uusimmat lehdet etusivulta takasivulle ja toisinpäin, niin törmäsin tuossa ajatuksia herättävään kolumniin Suomen Eläinlääkäriliiton lehdessä. Muutoin yleensä skippaan kaikki vastaavat kirjoitukset, mutta nyt tuli luettua, ja hyvä että luin.

Leif Wikman kirjoittaa Ruotsissa tehdystä eläinten terveydenhoitoa koskevasta selvityksestä, jossa kuvataan kattavasti ja totuudenmukaisesti eläinten terveyden- ja sairaudenhoitoa vuosina 2013-2023. Lyhyesti: Ruotsissa on aivan liikaa tarjontaa eläinlääkäreistä nyt ja etenkin tulevaisuudessa, ellei muutoksia tehdä. Ruotsissa vuosittainen tarve on 120-135 eläinlääkäriä, mutta heitä valmistuu 190-200. Jotta ei rajua ylimäärää pääsisi syntymään, pitäisi aloituspaikkoja karsia 30 %:iin, eli aloituspaikoiksi riittäisi 70. Sama mikä meillä Suomessa on tällä hetkellä. Tästä ei tarvitse kovin isoja johtopäätöksiä tehdä Suomen tulevaisuuden suhteen. Meillä väkimäärä on puolet Ruotsin väkimäärästä. Lisäksi meille tulee ulkomailla kouluttautuvia eläinlääkäreitä, eli tällä hetkellä uusia eläinlääkäreitä alkaa vuosittain puskemaan työmarkkinoille n. 100. Ongelma on myös Suomessa aloituspaikkojen määrän arviointi: se ei pohjaudu tarpeeseen, vaan opetusministeriön vaateisiin: onhan kaikille nuorille taattava opiskelupaikka! Jossain vaiheessahan oli ihan todellinen pula eläinlääkäreistä, mutta kuinka moneksi vuodeksi on tarpeen nostaa aloituspaikkojen kiintiö sieltä n. 50:stä jopa 70:ään. Muutoshan tehtiin vuonna 2008. Tosin, ensimmäiset suuret vuosikurssithan valmistuvat vasta tuossa 2014, mutta praktiikkaoikeudet he ovat mahdollisesti saaneet jo tänä keväänä. Eli nyt vasta nähdään, mihin tämä johtaa. Pahin skenaario olisi se, mihin tilanne on muualla Euroopassa johtanut: eläinlääkärit tekevät töitä hoitajina kollegoidensa klinikoilla.

Onko tässä kuinka suuri syy pelkoon? No, vaikea sanoa. Tilannetta tosin ei yhtää helpota se, että kesällä ollessani eläinklinikalla töissä yksi eläinlääkäreistä kertoi työllisyystilanteen kiristyneen selkeästi viime vuosina. Kun ennen työpaikkoja oli melkein jatkuvasti haussa 50, nyt niitä on usein alle 20. Useat näistä kunnaneläinlääkärin paikkoja perä-Pohjolassa tai valvontaeläinlääkärin virkoja. Juuri niitä, joihin kukaan ei halua. Lähivuosina siis alkaa olla ylitarjontaa "perus-elleistä" ja erikoistuminen sekä jatkokouluttautuminen alkaa olla avainasemassa työpaikan saanissa.

Onhan tämä vähän märkä rätti naamalle. Varsinki kun otin riskin ja lähdin asuntolainaisena ja yhden koulutuksen jo omaavana kouluttautumaan uudelleen alalle, jossa työpaikan saaminen olisi varmempaa kuin verokarhun kädenojennus. Edellisellä alallani työttymyyskortisto tuli valitettavan tutuksi. Ja onhan sitä vähän höynäytetty olo, kun jo ensimmäisestä päivästä lähtien meille on hehkutettu alavalintamme erinomaisuutta ja varmoja työnäkymiä. Kannattaisi ehkä tarkistaa se puhe välillä ja päivittää se tälle vuosikymmenelle... Vaikka erikoistuminen tai jatkokouluttautuminen ei sinänsä ole poissuljettu, niin kyllähän se alkaa nostaa nämä omat opiskeluvuoteni jo melkoisiin lukemiin; olisihan se ihan kiva tehdä kunnon töitäkin välillä. Ja kuinka monta hevosspesialistia, esimerkiksi, Suomeen mahtuu? Tai pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriä?

No joo, eipä tätä tässä auta marmatella, se on vedettävä opinnot loppuun yhtä suurella innolla ja tahdonvoimalla kuin tähänkin asti! Ja luotettava, että kyllä sitä työtä tekijälle löytyy tällä alalla, ainakin jossain vaiheessa. Mutta realistiset keskustelut olisivat kyllä paikallaan osapuolten kesken tulevaisuuden tilanteesta. Mua ennen ehtii työmarkkinoille valmistumaan (praktiikkaoikeuksien kera) 300 eläinlääkäriä! Huh, siinä saa muutama työpaikka olla jaossa.

Mutta, ei auta maalailla paholaisia seinille, kortit katsotaan sitten, kun ne on jaettu, eli 3,5 vuoden päästä :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti