Keväinen cappucino

Ah, kyllä kannattaa keksiä keinoja itsensä palkitsemiseen, kun sitä jaksaa "raahautua" koululle! Operantilla vahvistamisella sitä kummasti tulee lähdettyä tunniksi matkanpäälle :) Palkkiona tänään siis Viikissä valtavan ihanan auringonpaisteen lisäksi kuppi cappucinoa ja konvehti. Riittää mulle palkkioksi oikein hyvin :) Olen näes oikein hyvä rehunkäyttäjä, yksi konvehti = enough calories.

Tänään oli tilastotieteen kurssia, jolla opettelemme mm. tekemään järkeviä kyselylomakkeita lisureitamme varten ja käyttämään SPSS-ohjelmaa. Omassa lisurissani luultavasti ei tule olemaan paljoa tilastollista käsittelyä, mutta jotain pientä varmaan. Ohjaajani oli ainakin sitä mieltä, että kurssista olisi hyötyä, joten kiltisti ilmoittauduin mukaan. Sanonta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää" tuntuu pitävän paikkansa siinä mielessä, että olen jo muutaman tilastotieteen kurssi käynyt läpi onnistuneesti, ja aina vaan tunnun palaaan sen kimppuun. Asiaa helpottaisi, jos muistaisin jotain hypoteesien asettelusta, otoskoosta, luotettavuuksista ym., mutta joka kerta kurssin läpäistyäni olen siivonnut kyseiset asiat aivolohkoistani pois! Joten ei kun vaan taas p-arvojen kimppuun, argh!

Ja tiistaina lähti neiti S:ltä vihdoin tikin pois! :D Ja mainiosti oli valtavat haavat parantuneet :) Kyllä voi taas huokaista helpotuksesta! Ei tuo koirapotilaiden hoitaminen kyllä helppoa ole, muistan kuinka väsynyt ja uupunut olen ollut herra Höperön kanssa, joka on kaksi kertaa toipunut isoista leikkauksista. Höperö sentään on ollut todella kiltti ja rauhallinen potilas, mutta neiti S taas aivan eri kalibeeria. Toivottavasti kaikki on nyt jaloissa hyvin, sillä huomenna pitäisi viedä loppulauma takaisin äitin luo. Voin vaan kuvitella jälleennäkemisen riemun, toivottavasti eivät sentään "ratkea" riemusta, ne haavat meinaan.Mutta eläinlääkäri sanoi, että parissa päivässä haavojen pitäisi olla suht kunnossa jo.

Ja muutama keväinen kuva auton ratista Viikistä <3 Ihana kotikampukseni jo 12 vuoden ajan! :)

Höpinää

Yritän nyt välillä saada aikaan taas jotain positiivisempaa, tai ainaki neutraalimpaa kerrottavaa :) Opiskelut vievät aikaa tällä hetkellä ruhtinaallisesti, vaikka meille on tehty muutoksia lukujärjestykseen kuormittavuuden vähentämiseksi, tuntuu että lukemista piisaa silti ihan kiitettävästi. Varsinkin nyt, kun aikaa on mennyt näiden muiden asioiden takia kaikkeen muuhunkin. Yleisen patologian tentti meni onneksi läpi, mutta ei niin hyvin kuin olisin halunnut. Tiesin kyllä, että hyvä arvosana siitä ei tule, koska en ehtinyt lukea, mutta arvosana oli vielä huonompi kuin odotin :P Koska oikeasti nämä asiat ovat tärkeitä ensi vuoden ja koko työmme kannalta, haluan mennä vielä uusintaan. En välttämätä korottaakseni arvosanaa, vaan oikeasti oppiakseni. Seuraavana onkin tuo elinpatologian osa I, ja toivon, että ehdin lukea riittävästi! Innostuin mind map -ohjelmista ja latasin yhden tietokoneelle, sellaisen kuin XMind. Tosi kiva ja helppokäyttöinen, mutta miinuksena sen tapa pistää saman otsikon alla olevat asiat alekkain eikä sillälailla pilvenmuotoon, miten haluaisin. Mutta muuten tykkään ja auttaa jäsentelemään asioita :)

 

Esimerkki ohjelman sijoittelusta, vähän hassusti tilankäytön kannalta! :)
Tässä osa verenkiertoelimistön patologiasta.



Kauhukuvia patologian kirjastamme

 

Kesätyöpaniikki jatkuu edelleen, muutama paikka mennyt ohi, mitä olen hakenut. Pakko vaan jaksaa edelleen hakea ja toivoa, että olen edelleen ajoissa liikkeellä! Tämäkin tuntuu olevan sellainen päivittäinen murhe tällä hetkellä, mutta en aio nyt sille antaa tämän enempää kirjoitussijaa.

 

Muuten tässä onkin ihmetelty kevättä ja takatalvea, meillä oli hääpäiväkin tuossa maaliskuun alkupuolella :) Neiti S toipuu pikkuhiljaa tapaturmastaan, yksi haava ottaa pitkään parantuakseen, koska siinä on tikein jouduttu iho kiristämään todella kireälle. Vuotaa edelleen hieman kudosnestettä neidin riehaantuessa, mutta paranemaan päin näyttäisi muuten olevan. Täällä herra Höperön "kiusana" ovat nuo kaksi äitin muuta koiraa, ja täällä vauhtia tuntuu riittävän! :) Välillä riehaantuvat tuossa pihallamme ja juoksevat hännät tötteröllä edes takaisin :D Toisella tytöistä alkaa juoksu kohta, mutta onneksi herra on kastroitu!

 



Neiti S ennen onnettomuutta

 

 

Tässä näkyy (huono kuva) hieman, kuinka paljon tikkejä toisen koivissa on :(

 

Tällainen pölhölauma meillä tällä hetkellä :)

Toivotaan hyvää ja parempaa kevättä kaikinpuolin, ja jos täällä käy pyrkijöitä lukemassa, niin kovasti ja hurjasti onnea, tsemppiä ja ennen kaikkea voimia  :) Vielä on aikaa kerrata ja lukea :)

 

Yhden ihanan keväisen päivän valo ja pikkunarsissit :)

 

Huolet ja murheet, osa 2

No huhhahhei sentään taas. Juuri kun luuli päässeensä isoista murheista eroon, tapahtuikin meidän neiti S:lle tapaturma. Neiti juoksi päin kattopeltiä ja teloi pahasti molemmat takajalkansa. Toisesta aukesi suoni todella pahasti ja verta tuli ihan hirveästi. Mentiin vauhdilla päivystykseen ja koira sai tuhottomasti tikkejä jalat täyteen. Onneksi ei murtunut luita tai katkennut jänteitä. Vaikka näin olikin onni onnettomuudessa, tästähän vasta alkoikin se pahin aikakausi. Milläs pidät puolivuotiaan, energisen vinttikoiran aloillaan 10-12 päivää? Tikit ovat yhdessä haavassa todella riskialttiit repeämään, ja vieläkin 4 päivän jälkeen haava ei ole kunnolla parantunut, koska iho elää väkisinkin siinä kohtaa jalkaa. Todella surullinen tilanne :( Tässä ollaan äitini kanssa nyt hieman äärimmilleen vedettynä, täällä on kaksi koiraa hoidossa äitin hoitaessa yksin neiti S:ää. Täytyisi samalla käydä koulussa, lukea illat elinpatologiaa, josta on tentti puolentoista viikon päästä, ja tietysti välillä täytyy mennä päästämään äiti asioille, kun neitiä ei voi ollenkaan jättää yksin tikkiensä kanssa. Kaulurikaan ei auta siihen, että koira menee seiniä pitkin. Koirien kanssa nyt tietysti aina sattuu ja tapahtuu, sehän on taivahan tosi, jos koiria harrastaa, mutta kyllähän näin paha tapaturma vetää päiväjärjestykset uusiksi pidemmäksi aikaa. Eikä ainoastaan ole huoli koirasta, toivottavasti äiti jaksaa neidin kanssa, omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa. Voi kun sitä voisikin itsensä kloonata hetkeksi aikaa! Pitäkää peukkuja meille, että koirasta tulee taas entisensä!

PS. ja unohtakaa mitä soopaa kirjotin edelliseen postaukseen, kukaan ei todellakaan tarvitse mitään "valoja ja varjoja" kukoistaakseen, pah, olinpas taas olevinani niin runollinen :/ Ei me olla kasveja kuitenkaan! Tällaiset tapaturmat saisi jäädä tapahtumatta.

Mistä on huolet tehty?

Öistä unettomista,sydämestä synkästä, ajatuksista ankeista, mielestä murheellisesta. Tämä nyt liittyen siihen, että tänään sain vihdoin hyvästellä muutaman ison huolen, ja olo tuntuu monin verroin keveämmältä. Toinen liittyy erään rakkaan ja tärkeän läheiseni terveydentilaan, sain kuulla hyviä uutisia, että ei olekaan mitään hätää! Ja toinen liittyy herra Höperöön, kävimme tänään eläinlääkärissä näyttämässä ihossa olevaa herneenkokoista pattia. Ohutneulanäytteen perusteella kyseessä on aika varmasti hyvälaatuinen eli benigni lipooma, eli tuttavallisemmin rasvapatti. Olin ehtinyt jo, kiitos patologian, diagnosoida kaiken maailman mastsolukasvaimet, mutta onneksi sain itsekin nähdä, että pelkkää rasvaahan se sieltä tuli näytelevylle. Näissä on toki aina riskinsä, jos ei patologille biopsiaa lähetä, että tuliko näyte varmasti edustavasti otettua, mutta onneksi ihana eläinlääkäri otti kolmella neulalla näytteen eri kohdista ja ymmärsi täysin huoleni :) Nyt täytyy vaan seurailla patin kokoa ja toki miettiä, mitä sille kannattaisi tehdä. Rasvapateillehan ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Leikkaus on aina riskinsä nukutuksen takia, joten kovin helposti en siihen hommaan ryhdy. Toki jos patti alkaa mennä pahannäköiseksi, se pitää poistaa todennäköisten metastointien takia. Äh, no murheilta ei voi koskaan täysin välttyä varsinkaan näiden eläinten kanssa! Onhan se rankkaa olla huolissaan läheisistään ja lemmikeistään, mutta ei sanonta "huoleton on hevoseton (lemmikitön?) mies" pidä kyllä aina paikkaansa. Tai pitää, mutta se tarkoittaa myös "huoleton on yksinäinen mies". Kyllä sitä aina silloin tällöin huolestuu rakkaimpiensa puolesta! Onneksi kuitenkin on läheisiä ja rakkaita, joista huolestuakin silloin tällöin :) Se on elämää se!

Valoa ja varjoa, sopivassa suhteessa - sitä jokainen pienikin elollinen tarvitsee
tässä elämän kiertokulussa :)

 Täysillä uusia seikkaluja päin - toivottavasti useiden vuosien ajan vielä!

Murheetonta maaliskuuta kaikille lukijoille :)

Kevät keikkuen tulevi...

... ja me metsähän menemme :) Tänään löydettiin aivan ihana uusi lenkkipaikka! Pitkä metsäautotie, joka ei oikein vienyt mihinkään, ei asutusta, ei autoja, ei muita ihmisiä. Maaperästä näki, että on hiljaisella käytöllä. Ainoa miinus oli motari, joka meni lähellä ja hieman häiritsi, mutta muuten sielu lepäsi. Ja parasta on, että tiestä irtaantui lukemattomia polkuja metsään, joita on ihan pakko käydä katsomassa! Mulle metsä on kaikki kaikessa, etenkin keväästä syksyyn mun on pakko päästä nauttimaan joka solulla ja aistilla metsästä. Keväällä se sulaneen maan tuoksu, lorisevat purot ja linnun laulu... Kesällä lehvien välistä siivilöityvä valo, valon ja varjon leikki pehmeällä sammalella. Ja syksyllä, oi oi, se ruska ja värien kirjo! Joten voitte vaan kuvitella, minkä eskaloituvan riemun saattelemana melkein juoksimme jokaisen mutkan ja mäennyppylän taakse katsomaan, jatkuiko tie vielä... Ja sehän jatkui, silmän kantamattomiin :)

 

 

Kurahousu

Ihana aurinko, häikäistymistä olikin jo melkein ikävä!

Motarin alitus kotiin päin mentäessä

Vihreät horisontit vinossa :)

Pajunkissojakin jo löytyi!

Kotiportilta voikin lenkin jälkeen turvallisesti katsella auringonlaskuun...

Nyt pitkän lenkin päälle maistuukin muutama pala suklaata, suklaakahvi ja loputkin jäät sulatetaan saunassa. Siitä onkin sitten mukava vetäytyä sohvalle viltin alle lukemaan elinpatologiaa :) Huomenna taas kouluun, ja tutustumaan uuteen ja hieman jännityksellä odottamaani kurssiin, parasitologiaan ja sen myötä hyvinkin kyseenalaisesti viehättäviin ökkömönkiäisiin...

Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan aurinkoisen tuulisesta päivästä :)