... ja me metsähän menemme :) Tänään löydettiin aivan ihana uusi lenkkipaikka! Pitkä metsäautotie, joka ei oikein vienyt mihinkään, ei asutusta, ei autoja, ei muita ihmisiä. Maaperästä näki, että on hiljaisella käytöllä. Ainoa miinus oli motari, joka meni lähellä ja hieman häiritsi, mutta muuten sielu lepäsi. Ja parasta on, että tiestä irtaantui lukemattomia polkuja metsään, joita on ihan pakko käydä katsomassa! Mulle metsä on kaikki kaikessa, etenkin keväästä syksyyn mun on pakko päästä nauttimaan joka solulla ja aistilla metsästä. Keväällä se sulaneen maan tuoksu, lorisevat purot ja linnun laulu... Kesällä lehvien välistä siivilöityvä valo, valon ja varjon leikki pehmeällä sammalella. Ja syksyllä, oi oi, se ruska ja värien kirjo! Joten voitte vaan kuvitella, minkä eskaloituvan riemun saattelemana melkein juoksimme jokaisen mutkan ja mäennyppylän taakse katsomaan, jatkuiko tie vielä... Ja sehän jatkui, silmän kantamattomiin :)
 |
| Kurahousu |
 |
| Ihana aurinko, häikäistymistä olikin jo melkein ikävä! |
 |
| Motarin alitus kotiin päin mentäessä |
 |
| Vihreät horisontit vinossa :) |
 |
| Pajunkissojakin jo löytyi! |
 |
| Kotiportilta voikin lenkin jälkeen turvallisesti katsella auringonlaskuun... |
Nyt pitkän lenkin päälle maistuukin muutama pala suklaata, suklaakahvi ja loputkin jäät sulatetaan saunassa. Siitä onkin sitten mukava vetäytyä sohvalle viltin alle lukemaan elinpatologiaa :) Huomenna taas kouluun, ja tutustumaan uuteen ja hieman jännityksellä odottamaani kurssiin, parasitologiaan ja sen myötä hyvinkin kyseenalaisesti viehättäviin ökkömönkiäisiin...
Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan aurinkoisen tuulisesta päivästä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti