Keväinen cappucino

Ah, kyllä kannattaa keksiä keinoja itsensä palkitsemiseen, kun sitä jaksaa "raahautua" koululle! Operantilla vahvistamisella sitä kummasti tulee lähdettyä tunniksi matkanpäälle :) Palkkiona tänään siis Viikissä valtavan ihanan auringonpaisteen lisäksi kuppi cappucinoa ja konvehti. Riittää mulle palkkioksi oikein hyvin :) Olen näes oikein hyvä rehunkäyttäjä, yksi konvehti = enough calories.

Tänään oli tilastotieteen kurssia, jolla opettelemme mm. tekemään järkeviä kyselylomakkeita lisureitamme varten ja käyttämään SPSS-ohjelmaa. Omassa lisurissani luultavasti ei tule olemaan paljoa tilastollista käsittelyä, mutta jotain pientä varmaan. Ohjaajani oli ainakin sitä mieltä, että kurssista olisi hyötyä, joten kiltisti ilmoittauduin mukaan. Sanonta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää" tuntuu pitävän paikkansa siinä mielessä, että olen jo muutaman tilastotieteen kurssi käynyt läpi onnistuneesti, ja aina vaan tunnun palaaan sen kimppuun. Asiaa helpottaisi, jos muistaisin jotain hypoteesien asettelusta, otoskoosta, luotettavuuksista ym., mutta joka kerta kurssin läpäistyäni olen siivonnut kyseiset asiat aivolohkoistani pois! Joten ei kun vaan taas p-arvojen kimppuun, argh!

Ja tiistaina lähti neiti S:ltä vihdoin tikin pois! :D Ja mainiosti oli valtavat haavat parantuneet :) Kyllä voi taas huokaista helpotuksesta! Ei tuo koirapotilaiden hoitaminen kyllä helppoa ole, muistan kuinka väsynyt ja uupunut olen ollut herra Höperön kanssa, joka on kaksi kertaa toipunut isoista leikkauksista. Höperö sentään on ollut todella kiltti ja rauhallinen potilas, mutta neiti S taas aivan eri kalibeeria. Toivottavasti kaikki on nyt jaloissa hyvin, sillä huomenna pitäisi viedä loppulauma takaisin äitin luo. Voin vaan kuvitella jälleennäkemisen riemun, toivottavasti eivät sentään "ratkea" riemusta, ne haavat meinaan.Mutta eläinlääkäri sanoi, että parissa päivässä haavojen pitäisi olla suht kunnossa jo.

Ja muutama keväinen kuva auton ratista Viikistä <3 Ihana kotikampukseni jo 12 vuoden ajan! :)