Ensilumi!

Sisäinen 5-vuotiaani huutaa riemuissaan: lunta sataa!!! :) Voihan riemu ja lumisateen peittämät silmälasit, nyt se satoi, se kunnon ensilumi :) Näin talvella syntyneenä talvi taitaa sitten kuitenkin olla se mun vuodenaika, tai ainakin tämä alkutalvi. Helmikuussa todennäköisesti kiroan koko valkeuden. Mutta joku taika tässä on! Kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä: aamulla on piristävää kurkata verhonraosta valkeaa maisemaa, koiran lenkitykset tuntuvat aina niin kiehtovilta varsinkin, kun saat olla ensimmäisenä jättämässä koirasi kanssa rinnakkain kulkevat jäljet tuoreelle lumelle :) Lenkin jälkeen tuntuu ihanalta tulla kotiin, karistella lumet kengistä ja koiran turkilta, ja linnoittautua sohvalle kuunellen, kun koira syö hyvällä halulla ja lenkin herättämällä ruokahalulla ateriaansa. Nyt on lumi kietonut meidät tänne kotiin omaan pieneen koloomme, ulkoa ei kuulu ääniä ja pöydällä palaa kynttilä. Ihana talvi, juuri sopivan pitkiä nämä vuodet, että se edellinen talvi on taas ehtinyt unohtumaan, ja taas jaksaa innostua leijailevista lumihiutaleista ja talvivaloista :)

Onneksi myös tämä pitkä syksy alkaa olla takana, ja pikkuhiljaa alan taas minäkin pääsemään koulukirjojen kimppuun. Olihan tässä onneksi maatilaharjoittelu ja kandinteko, mutta muuten on ollut kyllä turhankin hiljaista. Mutta nyt kahden viikon päästä on immunologian tentti, ja ensi viikolla alkaa uusi kurssi, spesifinen bakteriologia ja mykologia. Tuo kurssi vaikuttaa tosi kivalta, pääsemme labroissa viljelemään pöpöjä ja tenttinä kuulemma on tuntemattoman pöpön tunnistus laboratoriossa! Kivaa, näin entiselle mikrobiologille :)

Eli kirja käteen ja lukemaan! Nimittäin näyttää siltä, että kokeen alue on kunnioitettava, vaikka oma tenttini koskee vain eläinspesifistä osuutta. Voi niitä, jotka tenttivät koko immunologian (yleinen + eläinspesifinen). 

Talvea viime vuoden tyyliin!

Onneksi olo alkaa olla jo parempi, mutta huomaan, ettei kunto ole vielä kohdillaan. Tuollainen rauhallinen tunnin lenkki ei ihan vielä suju ilman hengähdystaukoja. Mutta toipumiselle pitääkin antaa aikaa! Korva on lukossa ja kuiva yskä vaivaa, mutta silti olo tuntuu taas kuin uudestisyntyneeltä :) Kyllä tuollainen sairastelu pistää aina arvostamaa niitä terveitä päiviä! Mutta nyt sukellan immunologian ihmeelliseen maailmaan :)