VAROITUS: sisältää vasikan syntymisestä kuvia, joten jos luulet, että tekee pahaa, niin suosittelen skippaamaan !
Spoilasinkin jo itseni heti kättelyssä :D Eli eilinen navettaharjoitteluni päätöspäivä päättyi ehkä parhaalla mahdollisella tavalla :) Jokainen harjotteluun menevä toivoo, että oman harjottelun aikana tapahtuisi jotain mielenkiintoista, ehkä se toivotuin asia on uuden elämän syntymä. Etenkin lehmillä tätä pääsee harvoin todistamaan, sillä lehmät, kuten hevosetkin, poikivat vasta, kun navetta/talli hiljenee ja ihmiset poistuvat. No mutta, mites sitten kävikään :) Tämän kyseisen poikiva lehmän laskettu aika oli itse asiassa jo keskiviikkona 30.10., mutta mitään ei tapahtunut. Tämä herätti sitten epäilyn, että lehmä odottaa sonnivasikkaa, sillä sonnit syntyvät usein jopa viikon lasketun ajan jälkeen. Minä siitä tietysti harmissani laskeskelin, että suurella todennäköisyydellä mitään ei tapahdu sinä aikana, kun olen harjottelussa.
Aamulla lehmä otettiin vielä lypsykierrokselle, vaikka oli ummessa (=ei lypsetä, jotta utarekudos uusiutuu uutta maidontuotantokierrosta varten). Näin tehdään usein, jotta lypsyrutiini pysyy samana, lehmät niin tykkäävät rutiineista. Aamulla lehmä oli vielä täysin sen oloinen, että mitään vasikkaa ole syntymässäkään. Iltanavetalle mennessä sitten isäntä tokaisi, että ei nyt otakaan enää lehmää lypsylle, koska lehmä on selvästi levoton ja tuskaisen oloinen. Jännityksessä teimme navettahommat loppuun, kunnes yhtäkkiä huomasimme, että lehmä makaa ja vesipää on näkyvissä!! IIIIIK!! Riemunkiljahdykset nielaistuani äkkiä vaan isännälle kertomaan, että nyt tapahtuu!!! Isäntä riensi katsomaan ja sanoi, että lehmä tuosta todennäköisesti nousee vielä ylös ja poikiminen antaa vielä hetken odottaa itseään. Niin kuin se nousikin, ja vasikka valui takaisin lehmän sisälle.
Kauheassa tärinässä rupesimme (tai siis minä rupesin) sitten valmistelemaan poikimispaikkaa, eli kauran olkia kärrättiin paksuksi patjaksi lehmän alle ja taakse. Siinä sitten isäntä lausui unohtumattoman sanat: "sä saat auttaa sen vasikan ulos, koska todennäkäisesti se jää nalkkiin". Täh??? Wau!! Eikun lyhyt briiffaus, mitä pitää tehdä, puhkaistaan sikiökalvot ja laitetaan naru etujalkoihin kiinni vetämistä varten. Jännityksellä sitten vaan odotettiin.
Lopulta lehmä kävi uudelleen maate, ja alkoi selvästi supistelemaan. Niin kuin isäntä arvelikin, ei vasikka meinannut mahtua ulos. Yliaikaiset vasikat ovat usein jo sen verran isoja, että niitä voi olla vaikea synnyttää. Tässä välissä tietysti suoritettiin se tärkein asia, eli kamerat laukaisuvalmiuteen :) Ja mulle lykättiin veitsi käteen ja käskettiin puhkaista sikiökalvot.
Sikiökalvot ovat sen verran paksua tavaraa, että käsin niitä ei saa puhki. Ja sen takia ne piti puhkaista, että päästään vasikkaan sitomaan narut. Lehmällä uloimmat sikiökalvot muodostuvat fuusioituneesta chorioallantoisista, eli yhdistyneestä suoni- ja rakkokalvosta. Se on täynnä sikiön tuottamaa "jätettä", sen takia se on tuollaista kellertävää.
Seuraavaksi laitettiin narut kummankin etujalan ymäri vuohisen yläpuolelle vetämistä varten.
Sitten laitettiin liukastusainetta vasikan ymärille, jotta se tulisi mahdollisimman sutjakasti emästä ulos!
Tässä välissä pitää sanoa, että isäntä hoiti neuvomisen kyllä todella hienosti, rauhallisesti kertoi, mitä seuraavaksi pitää tehdä, eikä ollenkaan ollut huomaavinaankaan mun huulipyöreänä-olemusta :)
Sitten alettiinkin kiskomaan. Veto pitää olla tasaista, mutta vahvaa. Jossain välissä lehmämammakin jo katsoi meitä sen näköisenä, että "hei kaverit, en suoriudu tästä yksin, voisitteko auttaa?".
Ja niin sieltä humpsahti ulos kaunis (vai komeaksiko pitäisi kutsua) sonnivasikka :) Ihana pikkuinen, jonka toivotin heti tervetulleeksi maailmaan! Ennen kuin narut poistettiin piti vasikan suusta ja sieraimista poistaa limat, jottei se vetäisi niitä henkeensä. Oli ihana huomata, että heti rupesi pienokainen räpsyttelemään silmiään ja hengittämään itse <3
Ja lopuksi otettiin ne narut pois.
Sitten vauva siirrettinkin emän nuoltavaksi, jotta pintaverenkierto lähtee liikkeelle ja vasikka saa emän suusta sopivasti bakteereja. Tällä mammalla oli kyllä mahtavat äidinvaistot, niin antaumuksella se nuoli vasikkaansa joka puolelta, eikä osoittanut mitään aggressioita eikä välinpitämättömyyttä! :)
Eli tällainen oli sitten meikäläisen viimeinen harjoittelupäivä! Kyllä toivoisin, että jokainen pääsisi kokemaan tällaista harjottelunsa aikana. Tuli nimittäin niin vahvasti sellainen olo, että oikealla alalla ollaan :) Ja tämä oli tietysti vielä siinä mielessä mahtava poikiminen, että emä tarvitsi apua, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Eli pääsin auttamaan, ja kaikki päättyi hyvin :)
Ihana pieni vasikka <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti