Keväinen cappucino

Ah, kyllä kannattaa keksiä keinoja itsensä palkitsemiseen, kun sitä jaksaa "raahautua" koululle! Operantilla vahvistamisella sitä kummasti tulee lähdettyä tunniksi matkanpäälle :) Palkkiona tänään siis Viikissä valtavan ihanan auringonpaisteen lisäksi kuppi cappucinoa ja konvehti. Riittää mulle palkkioksi oikein hyvin :) Olen näes oikein hyvä rehunkäyttäjä, yksi konvehti = enough calories.

Tänään oli tilastotieteen kurssia, jolla opettelemme mm. tekemään järkeviä kyselylomakkeita lisureitamme varten ja käyttämään SPSS-ohjelmaa. Omassa lisurissani luultavasti ei tule olemaan paljoa tilastollista käsittelyä, mutta jotain pientä varmaan. Ohjaajani oli ainakin sitä mieltä, että kurssista olisi hyötyä, joten kiltisti ilmoittauduin mukaan. Sanonta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää" tuntuu pitävän paikkansa siinä mielessä, että olen jo muutaman tilastotieteen kurssi käynyt läpi onnistuneesti, ja aina vaan tunnun palaaan sen kimppuun. Asiaa helpottaisi, jos muistaisin jotain hypoteesien asettelusta, otoskoosta, luotettavuuksista ym., mutta joka kerta kurssin läpäistyäni olen siivonnut kyseiset asiat aivolohkoistani pois! Joten ei kun vaan taas p-arvojen kimppuun, argh!

Ja tiistaina lähti neiti S:ltä vihdoin tikin pois! :D Ja mainiosti oli valtavat haavat parantuneet :) Kyllä voi taas huokaista helpotuksesta! Ei tuo koirapotilaiden hoitaminen kyllä helppoa ole, muistan kuinka väsynyt ja uupunut olen ollut herra Höperön kanssa, joka on kaksi kertaa toipunut isoista leikkauksista. Höperö sentään on ollut todella kiltti ja rauhallinen potilas, mutta neiti S taas aivan eri kalibeeria. Toivottavasti kaikki on nyt jaloissa hyvin, sillä huomenna pitäisi viedä loppulauma takaisin äitin luo. Voin vaan kuvitella jälleennäkemisen riemun, toivottavasti eivät sentään "ratkea" riemusta, ne haavat meinaan.Mutta eläinlääkäri sanoi, että parissa päivässä haavojen pitäisi olla suht kunnossa jo.

Ja muutama keväinen kuva auton ratista Viikistä <3 Ihana kotikampukseni jo 12 vuoden ajan! :)

Höpinää

Yritän nyt välillä saada aikaan taas jotain positiivisempaa, tai ainaki neutraalimpaa kerrottavaa :) Opiskelut vievät aikaa tällä hetkellä ruhtinaallisesti, vaikka meille on tehty muutoksia lukujärjestykseen kuormittavuuden vähentämiseksi, tuntuu että lukemista piisaa silti ihan kiitettävästi. Varsinkin nyt, kun aikaa on mennyt näiden muiden asioiden takia kaikkeen muuhunkin. Yleisen patologian tentti meni onneksi läpi, mutta ei niin hyvin kuin olisin halunnut. Tiesin kyllä, että hyvä arvosana siitä ei tule, koska en ehtinyt lukea, mutta arvosana oli vielä huonompi kuin odotin :P Koska oikeasti nämä asiat ovat tärkeitä ensi vuoden ja koko työmme kannalta, haluan mennä vielä uusintaan. En välttämätä korottaakseni arvosanaa, vaan oikeasti oppiakseni. Seuraavana onkin tuo elinpatologian osa I, ja toivon, että ehdin lukea riittävästi! Innostuin mind map -ohjelmista ja latasin yhden tietokoneelle, sellaisen kuin XMind. Tosi kiva ja helppokäyttöinen, mutta miinuksena sen tapa pistää saman otsikon alla olevat asiat alekkain eikä sillälailla pilvenmuotoon, miten haluaisin. Mutta muuten tykkään ja auttaa jäsentelemään asioita :)

 

Esimerkki ohjelman sijoittelusta, vähän hassusti tilankäytön kannalta! :)
Tässä osa verenkiertoelimistön patologiasta.



Kauhukuvia patologian kirjastamme

 

Kesätyöpaniikki jatkuu edelleen, muutama paikka mennyt ohi, mitä olen hakenut. Pakko vaan jaksaa edelleen hakea ja toivoa, että olen edelleen ajoissa liikkeellä! Tämäkin tuntuu olevan sellainen päivittäinen murhe tällä hetkellä, mutta en aio nyt sille antaa tämän enempää kirjoitussijaa.

 

Muuten tässä onkin ihmetelty kevättä ja takatalvea, meillä oli hääpäiväkin tuossa maaliskuun alkupuolella :) Neiti S toipuu pikkuhiljaa tapaturmastaan, yksi haava ottaa pitkään parantuakseen, koska siinä on tikein jouduttu iho kiristämään todella kireälle. Vuotaa edelleen hieman kudosnestettä neidin riehaantuessa, mutta paranemaan päin näyttäisi muuten olevan. Täällä herra Höperön "kiusana" ovat nuo kaksi äitin muuta koiraa, ja täällä vauhtia tuntuu riittävän! :) Välillä riehaantuvat tuossa pihallamme ja juoksevat hännät tötteröllä edes takaisin :D Toisella tytöistä alkaa juoksu kohta, mutta onneksi herra on kastroitu!

 



Neiti S ennen onnettomuutta

 

 

Tässä näkyy (huono kuva) hieman, kuinka paljon tikkejä toisen koivissa on :(

 

Tällainen pölhölauma meillä tällä hetkellä :)

Toivotaan hyvää ja parempaa kevättä kaikinpuolin, ja jos täällä käy pyrkijöitä lukemassa, niin kovasti ja hurjasti onnea, tsemppiä ja ennen kaikkea voimia  :) Vielä on aikaa kerrata ja lukea :)

 

Yhden ihanan keväisen päivän valo ja pikkunarsissit :)

 

Huolet ja murheet, osa 2

No huhhahhei sentään taas. Juuri kun luuli päässeensä isoista murheista eroon, tapahtuikin meidän neiti S:lle tapaturma. Neiti juoksi päin kattopeltiä ja teloi pahasti molemmat takajalkansa. Toisesta aukesi suoni todella pahasti ja verta tuli ihan hirveästi. Mentiin vauhdilla päivystykseen ja koira sai tuhottomasti tikkejä jalat täyteen. Onneksi ei murtunut luita tai katkennut jänteitä. Vaikka näin olikin onni onnettomuudessa, tästähän vasta alkoikin se pahin aikakausi. Milläs pidät puolivuotiaan, energisen vinttikoiran aloillaan 10-12 päivää? Tikit ovat yhdessä haavassa todella riskialttiit repeämään, ja vieläkin 4 päivän jälkeen haava ei ole kunnolla parantunut, koska iho elää väkisinkin siinä kohtaa jalkaa. Todella surullinen tilanne :( Tässä ollaan äitini kanssa nyt hieman äärimmilleen vedettynä, täällä on kaksi koiraa hoidossa äitin hoitaessa yksin neiti S:ää. Täytyisi samalla käydä koulussa, lukea illat elinpatologiaa, josta on tentti puolentoista viikon päästä, ja tietysti välillä täytyy mennä päästämään äiti asioille, kun neitiä ei voi ollenkaan jättää yksin tikkiensä kanssa. Kaulurikaan ei auta siihen, että koira menee seiniä pitkin. Koirien kanssa nyt tietysti aina sattuu ja tapahtuu, sehän on taivahan tosi, jos koiria harrastaa, mutta kyllähän näin paha tapaturma vetää päiväjärjestykset uusiksi pidemmäksi aikaa. Eikä ainoastaan ole huoli koirasta, toivottavasti äiti jaksaa neidin kanssa, omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa. Voi kun sitä voisikin itsensä kloonata hetkeksi aikaa! Pitäkää peukkuja meille, että koirasta tulee taas entisensä!

PS. ja unohtakaa mitä soopaa kirjotin edelliseen postaukseen, kukaan ei todellakaan tarvitse mitään "valoja ja varjoja" kukoistaakseen, pah, olinpas taas olevinani niin runollinen :/ Ei me olla kasveja kuitenkaan! Tällaiset tapaturmat saisi jäädä tapahtumatta.

Mistä on huolet tehty?

Öistä unettomista,sydämestä synkästä, ajatuksista ankeista, mielestä murheellisesta. Tämä nyt liittyen siihen, että tänään sain vihdoin hyvästellä muutaman ison huolen, ja olo tuntuu monin verroin keveämmältä. Toinen liittyy erään rakkaan ja tärkeän läheiseni terveydentilaan, sain kuulla hyviä uutisia, että ei olekaan mitään hätää! Ja toinen liittyy herra Höperöön, kävimme tänään eläinlääkärissä näyttämässä ihossa olevaa herneenkokoista pattia. Ohutneulanäytteen perusteella kyseessä on aika varmasti hyvälaatuinen eli benigni lipooma, eli tuttavallisemmin rasvapatti. Olin ehtinyt jo, kiitos patologian, diagnosoida kaiken maailman mastsolukasvaimet, mutta onneksi sain itsekin nähdä, että pelkkää rasvaahan se sieltä tuli näytelevylle. Näissä on toki aina riskinsä, jos ei patologille biopsiaa lähetä, että tuliko näyte varmasti edustavasti otettua, mutta onneksi ihana eläinlääkäri otti kolmella neulalla näytteen eri kohdista ja ymmärsi täysin huoleni :) Nyt täytyy vaan seurailla patin kokoa ja toki miettiä, mitä sille kannattaisi tehdä. Rasvapateillehan ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Leikkaus on aina riskinsä nukutuksen takia, joten kovin helposti en siihen hommaan ryhdy. Toki jos patti alkaa mennä pahannäköiseksi, se pitää poistaa todennäköisten metastointien takia. Äh, no murheilta ei voi koskaan täysin välttyä varsinkaan näiden eläinten kanssa! Onhan se rankkaa olla huolissaan läheisistään ja lemmikeistään, mutta ei sanonta "huoleton on hevoseton (lemmikitön?) mies" pidä kyllä aina paikkaansa. Tai pitää, mutta se tarkoittaa myös "huoleton on yksinäinen mies". Kyllä sitä aina silloin tällöin huolestuu rakkaimpiensa puolesta! Onneksi kuitenkin on läheisiä ja rakkaita, joista huolestuakin silloin tällöin :) Se on elämää se!

Valoa ja varjoa, sopivassa suhteessa - sitä jokainen pienikin elollinen tarvitsee
tässä elämän kiertokulussa :)

 Täysillä uusia seikkaluja päin - toivottavasti useiden vuosien ajan vielä!

Murheetonta maaliskuuta kaikille lukijoille :)

Kevät keikkuen tulevi...

... ja me metsähän menemme :) Tänään löydettiin aivan ihana uusi lenkkipaikka! Pitkä metsäautotie, joka ei oikein vienyt mihinkään, ei asutusta, ei autoja, ei muita ihmisiä. Maaperästä näki, että on hiljaisella käytöllä. Ainoa miinus oli motari, joka meni lähellä ja hieman häiritsi, mutta muuten sielu lepäsi. Ja parasta on, että tiestä irtaantui lukemattomia polkuja metsään, joita on ihan pakko käydä katsomassa! Mulle metsä on kaikki kaikessa, etenkin keväästä syksyyn mun on pakko päästä nauttimaan joka solulla ja aistilla metsästä. Keväällä se sulaneen maan tuoksu, lorisevat purot ja linnun laulu... Kesällä lehvien välistä siivilöityvä valo, valon ja varjon leikki pehmeällä sammalella. Ja syksyllä, oi oi, se ruska ja värien kirjo! Joten voitte vaan kuvitella, minkä eskaloituvan riemun saattelemana melkein juoksimme jokaisen mutkan ja mäennyppylän taakse katsomaan, jatkuiko tie vielä... Ja sehän jatkui, silmän kantamattomiin :)

 

 

Kurahousu

Ihana aurinko, häikäistymistä olikin jo melkein ikävä!

Motarin alitus kotiin päin mentäessä

Vihreät horisontit vinossa :)

Pajunkissojakin jo löytyi!

Kotiportilta voikin lenkin jälkeen turvallisesti katsella auringonlaskuun...

Nyt pitkän lenkin päälle maistuukin muutama pala suklaata, suklaakahvi ja loputkin jäät sulatetaan saunassa. Siitä onkin sitten mukava vetäytyä sohvalle viltin alle lukemaan elinpatologiaa :) Huomenna taas kouluun, ja tutustumaan uuteen ja hieman jännityksellä odottamaani kurssiin, parasitologiaan ja sen myötä hyvinkin kyseenalaisesti viehättäviin ökkömönkiäisiin...

Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan aurinkoisen tuulisesta päivästä :)

LooOOOoooMaAaaAAA!!

Nyt positiivisempia fiiliksiä, ny alko loma!! Väliviikko opiskeluihin, ja suunnitelmissa ripustaa aivot narikkaan! :) Osa opiskelukavereista lähtee Skotlantiin ratsastuslomalle, oijoi, pieni kateudenvihreys koristaa poskia. Voin niin kuvitella ratsastavani tuulisilla nummilla <3 Oma suunnitelma on taas koota ajatuksia ja tyhjentää turhia nippelitietoja päästä. Tänään oli spesifisen bakteriologian kirjallinen tentti, ja sitä ennen päättyi nelipäiväinen laboratoriotentti. Toi laboratoriotentti oli ihan tosi kiinnostava, meidän piti siis määrittää elinnäytteistä, mikä bakteeri niissä kasvaa, ja mihin tautiin näin ollen eläin on kuollut. Ihan mahtavaa salapoliisityötä! Tosin meidän tapaus oli aika helppo, jo ekan päivän jälkeen oikeastaan tiesimme, mihin kalkkunat olivat kuolleet. Mutta ihana tunne mennä aamulla labraan ja katsoa, ovatko tulokset sellaisia, kuin haluamme!

The Lista. Ja tuossa ei ole edes kaikki bakteerit...

Kirjallinen tentti, tai oikeastaan siihen valmistautuminen oli aivan tuskaa. Joku laski, että vajaat 100 bakteerilajia ja niiden aiheuttamaa tautia piti opetella, ja tietenkin mille eläinlajille tauti kuulu, mitkä ovat bakteerien virulenssitekijät, mitä oireita tauti aiheuttaa jne. Ekaa kertaa tenttiin lukiessa oli olo, että mihin tätä ulkoapänttäämistä oikein tarvitsee? Kaikki unohtuu hetkessä. Kateeksi  oikeastaan käy ihmislääkiksiä, siellä ilmeisesti harrastetaan melko paljonkin PBL:ää, eli problem based learning:iä. Tällä kurssilla tuosta metodista olisi varmasti ollut enemmän hyötyä, kuin tolkuttomilla ulkoaopeteltavilla listoilla. Mutta tentti oli reilu, ja ennen tenttiä sai laskiaispullaa, eli nettotunne on oikein positiivinen, jota lisää kyllä kummasti tämä loman alkaminen :)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Kirjoittajan blokki?

Onkohan mulla nyt se paljon parjattu ja puhuttu kirjoittajan blokki? Olen lukenut tässä muiden blogeja, aiheesta ja aiheen vierestä, ja yhtäkkiä tuli vaan sellainen olo, että onko mulla mitään annettavaa? Aivan loistavia kirjoittajia ja persoonallisia blogeja on netti täynnä. Omat höpinät tuntuvat niin mitättömiltä, kun en ole vielä sitä omaa tyyliänikään löytänyt. Lukijoita tuntuu jonkin verran olevan, kait, joten olisi kiva kuulla, onko tämä blogi tavoittanut kohdeyleisönsä vai vieraileeko blogissani ainoastaan omat perheenjäsenet ja nettibotit? :D Olisi ihan kiva kuulla, onko höpinöistäni hyötyä/iloa, ja onko jotain, mitä ehkä muut "yli-ikäiset" hakijat haluaisivat kysyä?

Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa :) Leppoisan syksyn jälkeen kevät onkin tuntunut yllättävän raskaalta! Yleinen patologia on nyt takana, ja tentti meni, noh, kohtalaisesti. En ehtinyt, syystä X, lukea kunnolla tenttiin, osa luennoista jäi kokonaan käymättä läpi, ja yllättäen en tentissä osannut vastata näihin kysymyksiin. Onneksi osasin kyllä vastata niihin kysymyksiin, joihin olin lukenut. Mutta saa nähdä, miten meni, ei haittaa ollenkaan mennä uusintaan! Sillä nyt opitaan taas sellaisia asioita, joita soisi jäädä mieleen pidemmäksikin aikaa. Kolmannella vuosikurssillahan meillä jatkuu patologia obduktioiden muodossa, joten toivoisin muistavani, mitä purulentti tulehdus tarkoittaa, tai miten shokki vaikuttaa elimistöön.

Täysin irrelevantti kuva: lähimetsässämme näyttäisi liikkuvan ilveksiä!

Sitten huomaan taas ajattelevani omaa ikääni. Facebookissahan kiertää tuo juomahaaste, eli juo 24h aikana 0,5 litraa bisseä/siideriä. Jouduin kummalliseen ajatteluketjuun, ensin ajattelin, että kääk, mitä jos joku haastaa mut mukaan. Seuraavaksi huomaan ajattelevani, että itseasiassa kukaan ei varmaa haasta mua mukaan, koska olen ns. "vanha". Kolmanneksi rupesin ajattelemaan, että ketäs mä voisin edes haastaa, kavereihini kuuluu kuitenkin hyvin pitkälle työssäkäviä perheenäitejä. Milläs haastat äitejä juomaan puolisen litraa ilolientä keskellä arkiviikkoa? :D Kummallisia sitä ihminen ajatteleekin!

Opiskelunautinnon maksimointia:
patja, tyynyt ja peitot telkan eteen, Hidalgo pyörimään telkkariin ja
karvakaveriksi yksi sakemanni!

Toiseksi ikääni liittyy taas selvästi jokin tylsiintyminen koko opiskeluihin siinä mielessä, että haluaisin jo niin kovasti valmistua. Olen elänyt jo opiskeluriennot läpi, kirjoittanut lopputyöt, valmistunut, siirtynyt jo kerran työelämään. Ollut jopa jonkin sortin asiantuntija! Nyt tuntuu isolta ja kovalta palalta pudota taas ruohonjuuritasolle, etsiä kesätöitä hattu kädessä, olla se "junnu" työpaikalla, joka roikkuu koko ajan jokun hihanpielessä kysymässä neuvoa. Mä olen "sentään" ohjannut yhden kandin ja opastanut muutamaa ihmistä erinäisissä töissä. Ei ole tarkoitus leijua, mutta yritän vaan selittää, miten oudolta tuntuu pudota ns. alaspäin. Vaikka ei se mua haittaa mitenkään, nöyryyttä ja oppimisenhalua löytyy kyllä, mutta jotenkin tämä on niin koettu jo kertalleen. 

Neiti S 5 kk :)

Kolmanneksi juteltuani opiskelutoverini kanssa, joka on muutaman vuoden mua nuorempi, tultiin molemmat siihen lopputulokseen, että meitä vanhempia ei tunnuta jotenkin otettavan niin tosissaan alan töissä. Kummallekin oli tullut sellainen olo, että suhtautuminen on vähän sellaista "täti nyt tässä vähän kokeilee kaikenlaista". Että kun ollaan jo vanhempia ja tutkinnot löytyy, niin ei varmaan rahasta ole pulaa ja koko opiskelu on vähän sellaista näpertelyä. Ja asiahan kun on juuri niin päinvastoin kuin vaan voi olla! Melkoiset riskit on otettu ja itsetutkiskelut käyty läpi, kokeiltu muita töitä ja löydetty se oma ala niin kuin pitkän, vaikean ja raskaan kaavan kautta. Meillä "tädeillä" kun nimenomaan on se oma tulevaisuus kristallin kirkkaana mielessä, tiedetään mitä ei ainakaan haluta tehdä, ja pääsykoeurakkaa on punnittu pitkään ja hartaasti. En väitä, etteikö nuoremmilla olisi asiat yhtä selkeitä ja tahtoa enemmän kuin pienessä kylässä, mutta poittina vaan, niin on meillä vanhemmillakin :)

Pahoittelut nyt tästä vuodatuksesta ja aiheeseen täysin liittymättömistä kuvista! Täytyyhän sitä jotenkin tylsää tekstiä piristää :)

It is done!

Kandi nimittäin! Tänään pidin oman esitykseni ja meni ihan ok :) Tuntuu, että olen mestari kompuroimaan omiin sanoihini, ja sitten hermostun ja vedän koko esityksen läpi 1.5x nopeutta. Onneksi ohjaajaltani tuli helpottavat saat: sehän meni ihan hyvin. Huh. Mutta hienoja esityksiä kaikilla, tykkäsin kovasti! Selkeitä ja hyvin rajattuja. Meillä tuo aiheen rajaus tuntuu olevan avainsana, sillä tosiaan koko kandityön sisällysluetteloineen ja viitteineen + tiivistelmä pitää mahtua kuudelle sivulle, mukä ei todellakaan ole kovin paljoa. Omastakin aiheesta jäi ihan mielestäni olennaista asiaa pois, mutta minkäs teet. Onneksi se on nyt takana, ja seuraavaksi olisikin tarkoitus saattaa lisuri tulille, niin se ei jää sitte vahingossakaan roikkumaan sinne viimeisille vuosille! Ja pidän ohjaajastani todella paljon, eli jatkan saman ohjaajan kanssa edelleen :) Arvostan hänen työtään ja ohjaustaan, ihan merkittävä ihminen myös koirajalostuspuolella. Kävipä siis tuuri, että hän suostui ohjaajakseni :)

Tuo kesätyönhakupurkaukseni tuntuu nyt jo hieman lapselliselta, kuvastaahan se tietysti pettymykseni määrää, sillä olisin tosissani halunnut keinosiementäjäksi ja aikeissani oli vielä palata seuraavinakin kesinä "perimmäisten" asioiden äärelle, hah :) Mutta aina ei voi voittaa, ja nyt yritänkin tässä mietiskellä seuraavaa siirtoani. Kiire alkaa jo tosin olla kesätyöpaikkojen suhteen, mutta toivotaan, että jostain tärppää!

Ja aika menee tämän kasvua ja kehitystä ihastellessa <3

Uskomatonta, tästäkin kuvasta on jo kuukausi tasan aikaa! Neiti S, nykyisin puoliksi minun koira <3 Kyllä koira vaan voi olla kaunis, vaikka taidan olla hieman puolueellinen mielipiteessäni.... :)

Tyypillinen tammikuu

Tyypillinen tammikuu = kylmää, vielä on pimeää, kevät ja kesänä on niin kaukana, mutta silti pitäisi jo panikoida kesätöistä. Kaukainen ajatus, työt kesällä. En siis saanut sitä paikkaa, jota hain. Eli keinosiementäjän sijaisuutta :( Oma veikkaukseni on turhan rajoittunut reviirini, jonka sisällä pystyn liikkumaan. En pysty lupaamaan, että voin lähteä kesällä jonnekin 500 km:n päähän, jos en saa sellaista vuokrakämppää, johon saa koiran ottaa. Mieheni on 14-tuntisia päiviä poissa kotoa, joten koiralle tulee liian pitkiä päivä siinä tapauksessa. Lisäksi kesä on parasta aikaa tehdä remppoja tässä vanhassa omakotitalossa, joten tuntuu turhalta tuhlata yksi kesä jossain muualla, kun täällä pitäisi tehdä niin paljon kaikkea, akuuttejakin asioita. Tälle alueelle kuitenkin haettiin kahta sijaista, mutta ehkä he halusivat "palkita" ne rohkeat, jotka olivat hakemukseensa laittaneet, että voivat lähteä vaikka mihin. Näin tutustumistilaisuudessakin sanottiin, todennäköisemmin saat paikan, jos olet joustava. Ymmärrän, mutta kiitos jonkinlaisesta syrjinnästä kuitenkin :( Jos olet esimerkiksi perheen äiti, ja olet "pallo jalassa" kotiseudulla, niin ei taida olla toivoa päästä keinosiementäjäksi. Tai voihan olla, että ryssin haastattelu jollain tapaa, pitäisi varmaan kysyä tarkemmin, miksi eivät valinneet, jotta tiedän, kannattaako ensi vuonna hakea. Kun todennäköisesti tilanteemme on sama ensi vuonnakin. Mutta ehkä tässä nyt vaan tuntuu tämä kesätyöpaniikki turhan suurelta ja isolta mustalta möröltä, ja tämä takapakkikin ottaa nyt turhan suuret mittasuhteet. Päivät kun valostuvat, niin mielikin piristyy. Ei kun uutta matoa koukkuun ja verkkoja vesille!

Aurinko on todistettavasti näyttäytynyt!

Päivät ovat kuluneet opiskellessa ja suhatessa Viikin ja kodin väliä. Spesifisen bakteriologian labrat ovat olleet kieltämättä melko levottomia, meillä on työparini kanssa jotenkin niin samalainen mielentila siellä, ja tunnit kuluvat puoliksi töitä tehden ja puoliksi höpöttäen ja nauraen :) Taidamme olla opettajien mielestä varsinainen kauhukaksikko, aina välillä vähän pihalla, ja kauhea pälpätys :) Toistaiseksi olemme kuitenkin selvinneet kunnialla sieltä patogeenien keskeltä, utaretulehdusbakteerien ja salmonellojen, ym. kivojen pikku veijareiden keskeltä. 

Aamu autonratissa :)

Bakteerien kanssa vuorottelee yleinen patologia, joka on todella mielenkiintoisen tuntuinen aihe, mutta tuntuu ainakin omasta mielestäni suuritöiseltä. Hirvittävä määrä uusia termejä ja termiyhdistelmiä, mikroskoopista pitäisi osata katsoa patogeenisia muutoksia, ja kirjasta luettuna koealue on todella laaja ja iso. Kirjaahan ei välttämättä tarvitsisi, mutta mulle se tuo aina jokinlaista turvaa! Luen siis yleensä aina tenttiin valmistautuessani määrätyn oppikirjan alueen, sillä silloin tuntuu, että olen varmasti ymmärtänyt kaiken, ja perehtynyt aiheeseen. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että nyt luetaan hikihatussa. Olemme taas harrastaneet lukupiireilyä, tällä kertaa mikroskopointisalissa, ja voin taas vain lämpimästi suositella :) Kuusi silmää näkee todellakin enemmän kuin kaksi, ja väsyneenä aina joku jaksaa repiä jotain huumoria edessä olevista näytteistä, ja sitten taas jaksaa :)

 

"Siviilielämässä" laihdutuskuurini tuntuu purevan, nyt olen tainnut pudottaa pysyvästi jo yli 2 kg, ja aikaa on kulunut kolme viikkoa. Tiukassa se pläski istuu, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, että nyt on yliote :) Pudotettavaa olisi sellainen 10-13 kg. 

Mutta näissä tunnelmissa on aika hyvästellä tammikuu, ja toivottaa tervetulleeksi ihanan lyhyt helmikuu! :)

Vuosi 2013

Aina ei tule kameraa kannettua mukana, mutta näitä hetkiä tuli ikuistettua vuonna 2013 :)

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja viimeisän muistona, mutta ei millään tavalla vähäisimpänä, oli ensimmäinen alaanikoskeva kesätyöpaikka pieneläinklinikalla hoitajana! :) Valitettavasti tästä ei tullut otettua kuvia, mutta tämä onkin piirtynyt muistoihini tärkeänä virstanpylväänä ja hyvien ja uusien kokemuksien antajana. 

Vuosi 2013 oli täynnä paljon hyvää, mutta sisälsi myös ikäviä asioita, kuten herra Höperön ristisidevamma ja oma viikkoja kestänyt sairasteluni. Sain myös diagnoosiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan, mutta koska lääkitys puree, niin oikeastaa lääkityksen saamisen voisi laittaa hyvien asioiden puolelle :) Ja isona sekä tärkeänä asiana on toki ihanan ja rakkaan arjen sujuminen, ne ihan tavalliset päivät, kun saa vaan olla kotona ja nauttia <3 

Hiljaiselon jälkeen

Hei vaan kaikille lukijoille, jos teitä täällä vielä on :) Tovi vierähti edellisestä viestistäni, pahoittelen kovasti! Itseäni vierostuttaa blogit, joita ei päivitellä kuin joskus ja jouluna, ja oma tavoitteeni olikin päivitellä tätä mahdollisimman usein. Kävikin niin, että sairastuin uudelleen messarin jälkeen, vielä jouluna olin kauheassa flunssassa, ja joulun jälkeen aika lähtikin juoksemaan sellaista haipakkaa, että en perässä pysynyt! Tuli uusi vuosi, tuli loppiainen, pian jo alkoikin taas koulu. Siinä tohinassa näin ystäviäni, ja yhden opiskelukaverini (=ystäväni) hyvästelin puoleksi vuodeksi hänen lähtiessään vaihtoon. 

Mites teillä on vuosi pärähtänyt liikkeelle? Koulu on tosiaan alkanut, meillä on yleispatologiaa ja spesifistä bakteriologiaa, ensin mainittu huisin mielenkiintoista ja tokaksi mainittu hieman ehkä vanhaa tuttua, mutta ihan ok :) Labroissa on kiva olla pitkästä aikaa, mutta huomaan, miten työelämässä on tullut omat rutiinit kaikkeen tekemiseen, kun taas koulussa opetetaan kaikki tietenkin alkeista lähtien niin ylitarkasti.Työelämässä labroja leimaa kiire ja säästäväisyys, mikä tarkoittaa joskus kompromisseja esimerkiksi välineiden käytön suhteen. Eli säästetään välineissä niin paljon kuin pystytään, kun taas koulussa oikeastaan vaihdetaan uuteen ja puhtaaseen jokaisessa mahdollisessa välissä. Mutta näinhän se pitää ollakin, hieman vaan tunnen olevani vierailla vesillä, kun olen tottunut niin itsenäiseen tekemiseen...

Sitten "siviilielämässä" tässä on itse asiassa iso projekti meneillään laihdutuksen saralla, mutta projektista ja tuloksista puhun mielelläni sitten vasta, kun projekti alkaa olla taputeltu kasaan :) Kesätöitä on haettu, ja toivottavasti niistä kuuluu tuloksia mahdollisimman pian! Kerron sitten lisää :)

Sitten perhepiiriin saapui joulukuussa tällainen otus-omituinen:

Kyseessä ei siis ole oma koirani, vaan perheenjäseneni :) Neiti S on englanninvinttikoiranpentu, ihana reipas ja kaunis tyttönen! Pentukuume on saanut akuuttihoitoa tämän kanssa, varsinainen rasavilli kyllä :D

Viime vuodesta olisi tekeillä pieni muistelo, mahtava vuosi on takana! Siihen asti pitäkää itsenne lämpimänä :) Ja toki sen jälkeenkin :D